IRC-Galleria

Tanaan oli viimeinen varsinainen tyopaiva Mpigissa, piti lahtea aamulla HIV-outreachille, mutta muslimien juhlapyha yllatti, joten saatiin vapaapaiva. Taala on huvittavaa se, etta vaikka on pyhapaivia, jotka ovat tiedossa, niita ei oteta huomioon viikko-ohjelmien suunnittelussa. Talla viikolla saimme siis kaksi vapaapaivaa kun yllattaen oli Ugandan itsenaisyyspaiva tiistaina ja tanaan tama muslimien ramada. Meitahan se ei toki haittaa etta saatiin tiistaina pitaa shoppailupaiva Kampalassa ja tama kuuma perjantai ottaa rennosti.

Ensi viikolla mennaan maanantaina Kibuukan koululle valmistelemaan suurta Maailman ravintopaivan juhlaa, joka on tiistaina. Koululla pidetaan silloin uuden ruokalan ja terveydenhoitajan klinikan avajaiset, jotka meidan Terve Afrikka Kehitysyhteistyo organisaatio TAKRY on rahoittanut. Meidan verkosto myos maksaa jokaiselle oppilaalle mukillisen puuroa paivassa kun aiemmin lapset eivat saaneet koko paivana mitaan suuhunsa, tama on parantanut aika lailla koulumotivaatiota, kuten varmaan voitte kuvitella. Olemme siis kunniavieraita, paikalle tulee myos iso ministerion herra ja lehdistokin. Ollaan siis tyttojen kanssa hatapaassa etitty hienoja kolttuja kylalta. Liisan kanssa teetatimme ompelimossa perinteiset juhlapuvut hameen ja paidan, ihan kelvot tuli, ainakin ehka hametta voi kotonakin kayttaa. Maksoi hurjat 40 000USH eli n.20 euroa. Olemme siis hyvin valmistuneita juhliin, viela kun juhlakengat loytaisi!

Keskiviikkona on sitten kamojen pakkaus, palaute keskustelu tasta Mpigi ajasta ja muutto Kampalaan Cardinal hostelliin, jossa on sovittu loppuajan majoitus. Kampalassa saadaan sitten pakata taas rinkat valmiiksi koska perjantaina alkaa yli vuorokauden kestava bussimatka Keniaan, Nairobin kautta Mombasaan, jossa vietamme lomaviikkomme. Cardinalissa lupasivat sailyttaa meidan muita kamoja maksutta sen viikon.

Viime viikosta ei ihmeempia, taala sita pyorittiin terveyskeskuksella ja viikonloppuna teimme reissun Murchinson Fallsejen kansallispuistoon. Saavuimme Red Chilli Rest Camppiin perjantaina puolenpaivan aikaan ja paasimme lounaan jalkeen heti safariajelulle savannille, missa naimme norsuja, erilaisia antilooppeja, kirahveja, puhveleita, paviaaneja ja tietysti villisikoja. Seuraavana aamuna taas aikaisin safariajolle, jossa bongasimme muiden lisaksi leijonaperheen, oli mahtavaa nahda nuo uljaat elaimet ihan kymmenen metrin paasta. Paikalla oli uros, naaras ja kolme jo melkein taysikokoista pentua, yksi pennuista rupesi hetken meita katseltuaan murisemaan ja nayttamaan hampaitaan, melko pelottavan nakoinen oli, vaikka auton sialta saikin katsella. Muutaman minuutin jalkeen uros kyllastyi, karjasi ja ajoi perheensa pois meidan silmien alta. Lounaan jalkeen paiva jatkui veneajelulla Niililla, metkalla putouksille naimme tietenkin virtahepoja ja puhveleita kylpemassa seka krokotiileja varjossa makoilemassa. Ennen putouksia hyppasimme pois paatista ja patikoimme oppaan kanssa ylos putousten alkupaahan, nousu kesti n. 45 min. maisemat ylhalla oli mahtavat. Sunnuntaina heratys ennen viitta ja jo ennen kuutta lahdettiin ajamaan kohti sademetsaa, missa meilla oli viela jarjestetty simpanssien jaljittaminen oppaan kanssa. Simpanssit loydettiinkin, valitettavasti olivat vaan niin korkealla puussa, etta paljain silmin ei nakynyt kun mustia moykkyja, mutta kiikareilla vahan paremmin. Simpanssien laheisyydessa ei saanut olla kuin tunnin yksi ryhma kerrallaan ja paivan aikana ei oteta kun tietty maara ryhmia, koska simpanssit elama pyritaan pitamaan mahdollisimman stressivapaana. Viikonloppu oli kylla kallis, mutta ennen kaikkea ikimuistoinen ja sen arvoinen.

Talla viikolla sitten vapaapaivien lomassa, ollaan kayty out reachilla lahi kylassa ja siela tehty kotikaynteja kahden paivan aikana n.20. Kotikaynnit heratti paljon tunteita, ehytta perhetta, missa olisi ollut lasten lisaksi molemmat vanhemmat ei nahty yhtaan. AIDS on vienyt lapsilta joko yhden tai molemmat vanhemmat, pahimmissa tapauksissa n. 90v. mummolla on hoidettavanaan useampi orpo, joista pienimmat leikki-ikaisia. Ja vaikka vanhemmista toinen tai molemmat ovat kuolleet AIDSiin ei lapsia ole testattu, koska ei ole rahaa vieda heita lahimpaan terveyskeskukseen testattavaksi, vaikka testi onkin ilmainen, mutta kun ei ole varaa matkoihin. Jaoimme koteihin kaikki lahjotustavarat (vaatteet, pyyhkeet, lakanat, kynat, vihot, tarrat, ponnarit yms.), mita oli jaljella, mutta sekin tuntui niin vahalta kun tavarat jaettiin 20 perheelle, missa melkein kaikissa ainakin viisi lasta. Ihanaa oli kuitenkin nahda, kuinka lahjat ainakin hetkeksi toivat hymyt kasvoille, vaikka ei niista pitkaksi aikaa iloa ole.

Noniin, siina tuli purettua jonkin verran asioita mita oli mielessa. Enemman taas varmaan sitten Mombasa viikon jalkeen. Koti-ikavaakin talla viikolla oon vahan potenut, mutta jo taas helpottaa kun vapaa viikonloppu meilla edessa ja voi ottaa rennosti.