Eilen piiiitkän työpäivän jälkeen pääsi kotiin nukkumaan ja siinnä sit menikin pari tuntia kölliessä. Poju ei kuulemma ehdi ajelemaan pärrällänsä niin vietiin se pälkäneelle kesälaitumille, ettei sille tapahdu pahoja sillä aikaa kun ollaan reissussa. Päästiin saunomaan ja jopa vähän uimaankin ja pojun kummityttö ja sen sisarukset (ikää 3-8v) kantoivat mulle mansikoita niin paljon kun maha jaksoi. Ja vielä vähän enemmän. Kieputtelin niitä ympäriinsä ja kannoin repparissa ja roikottelin jaloista. Siis lapsia, en mansikoita.
Nyt syön niitä samaisia mansikoita töissäkin. Kohta saadaan pitsaa, koska oltiin ilmeisesti johtoryhmän mielestä tehty hyvää työtä. Pian alkaa viikonloppu. Näkee taasen kasan kavereita.
Ja millään ei jaksaisi odottaa, että pääsee matkaan, eikä jaksaisi se toinenkaan. Ja sitäkin ennen tapahtuu monta muuta kivaa juttua. Hymyilyttää, taas.