Se tuli meille syksyllä -90 ja oli ihmeissään ensilumesta. Varovasti kosketti sitä tassullaan. Tai no oikeastaan sen piti tulla meille vain väliaikaisesti ja pelkästään sen velipojan muuttaa meille, mutta jotenkin me saatiin isää huijattua ja sitten niitä olikin kaksi. Itsenäisyyspäivänä sitten muutettiin Pälkäneelle. Ei niin komeasta ja suuresta kollista olisi mitään sisäkissaa saanutkaan. Se kävi aina koputtamassa ikkunalaudalla kun halusi sisälle ja sitä varten veljen huoneen tuuletusikkunan ritilässä oli katinmentävä aukko. Veljekset Osku ja Jesse valloittivat Hirvon metsät ja pellot ja olivat vaaraksi myyrille ja hiirille. Niiden lisäksi se metsästi muunmuassa taskulampun valokeiloja ja erilaisia esineitä joita kiinnitettiin langan päähän. Se teki niiden perään komeita loikkia ja loikatessaan se venyi jättiläiskissaksi.
Vuosien kuluttaessa veljekset alkoivat viihtyä yhä paremmin sisällä. Pikkuhiljaa Jessen lonkat alkoivat väsyä, mutta yhä se hyppäsi pankon päälle kehräämään.. nyt vain lisäjakkaran avulla. Se alkoi olla vanha ja väsynyt. Tänään äiti soitti, että Jesse lähtee piikille. Kuulin sen mouruavan kipeänä taustalla vaikka sille oli annettu kipulääkettäkin. Pian se pääsee pois. Johonkin muualle. Hyvää matkaa.