IRC-Galleria

rakas päiväkirja

ilmassa...

on ollut ahdistusväsymystä.

vaikka kuinka nukkuisi niin ei se oikein tunnu taas auttavan. Ja kukaan ei voi sanoa etten olisi syönyt vihamiineja. Kun. Ei. Vaan. Jaksa. Pahimpia on kokoukset töissä. ei meinaa silmät pysyä auki millään. Ei ole kysymys siitä, etteikö aihe kiinnostaisi. Vaikeampi vaan seurata silmät kiinni. Siitä seuraa yleensä myös ajatusten karkaileminen. Vaikka mistä sen tietää, jos vaikka kehittäisi siinnä samalla jotain ällistyttävän ihmeellisiä ominaisuuksia kun ajatukset lentää. Mutta ehkä ne lähinnä kuitenkin vai mataa... Onneksi on keksitty battery. Se vaan tuottaa lisää ongelmia. Kun eihän mulla ole ikuna kolikoita että sais haettua tuolta automaagista. tänään piti onkia pojun pussista kolikoita. Vähän niinkuin pienenä iskän rahapussista että sai jäätelön. On nuo pirkistysaineet vähän muuttuneet lapsuudesta. Onneks on batterya. It keeps me going.


ja hiukan rakennuspölyä.

Pojun yhtä kämppää pitäis vähän remppailla. Niin että se sais sen taas laitettua vuokralle. Haluaisin kovasti olla avuksi. Mutta kun en osaa. Eilen sentään olin, kun piti pitää lautoja paikoillaan kun se kiinnitteli. aivastelin vähän puruissa. Koukin niitä silmistäni. Maalasin levyjä ja seiniä. Tänään ei ole oikein mitään missä voisin auttaa. Etten kiinnitä juttuja miten sattuu. Mutta kuulemma jo pelkkä läsnäolo auttaa. Kun ei tarvi tehhä hommia yksin ja on joku jonka kanssa höpötellä. Ja suukotella. Sitä apua ei välttämättä muista apumiehistä olisi. On ilo olla avuksi.

ja ripaus syksyn viileyttä.

vaikka vasta vaihtui elokuuksi. porukka palailee lomiltaan. Päivetys alkaa karisemaan iholta jo heti oven kohdalla. Jouluun mennessä sitä saa ihmetellä enää valokuvista. Paitsi jos on älynnyt varailla päivetyspäivitysreissuja syssymmälle. Mistähän sais lisää vapaapäiviä, kysyy tyttö taas. Lahjoituksia otetaan vastaan.