Kävinpä yksin katsomassa Pirates of the Caribean 2:n. Ei kukaan olis kuitenkaan tullut mukaan. Ei jaksanut edes kysellä. Toisinaan on ihan kiva vaan heittää aivot narikkaan yssinänsä rauhassa. Ei se nyt mikään elämää suurempi pätkä ollut mut kyllähän siitä jokuset naurut irtos. Sitä mä vaan ihmettelen että kenen idea on myydä leffaanmenijöille poppareita ja limpparia mukaan. Johan siinnä väkisinkin nousee kupla otsaan ja elokuvanautinto alkaa ennenpitkää kärsiä kovasti. Ja kaiken tämän kauniin lisäksi sitten on tietysti paperi loppu kaikista vessoista. Onneks siin lastenvessassa oli :-p Kyllä hätä keinot keksii.
Saatanpa mennä Lontooseen ens viikoks. Tai no Readingiin, mutta close enough. Kai se periaatteessa pitäis olla varmaa jo muttakun ei nuista koskaan tiijä. Ihan mukavassa seurassa. Ainakin periaatteessa.
En taija olla ihan terve vielä. Jos tuolla työllä ja parin tunnin leffalla onnistuu väsyttämään ittensä kohtuullisen piippuun niin voidaan ehkä epäillä että jotain on pielessä. Jospa sitä vaikka ens yönä nukkuis kovastipaljon ja heräis aamulla uutena naisena. Mä lupaan (sormet on ristissä ihan vaan vähäsen) olla kiltti ja mennä heti Simpsonien jälkeen nukkumaan. Ja jos en saisikaan unta niin sinkkuelämän jälkeen ainakin.