IRC-Galleria

tänää radalle tinaamaan jos sais vaikka samalla hukutettuu pahat möröt (olotilan) pois..
must kyl vähän tuntuu et möröt vaa vahvistuu ku kuningasviina on mukana kuvioissa...
no ei kait siitäkää puhelinterroria pahempaa aiheudu..

surkeeta..miten ihmees aina samaan jamaan ajautuukaa eikö ihminen ikinä opi!!
mur mur mur!!
ja ihmeellisintä on se et miten jaksaa aina alottaa saman uudestaa ja uudestaa vaikka
eihän tommosesta jää kätee ku pahaolo..
ja se on kauheen rankkaa ku ensin leijut ku leija jossain helvetin korkeella
ja sit yhtäkkii se naru menee poikki, jota voi myös kommunikaatikatkokseksi kutsua, jolla sä oot kiinni siinä ihanassa ihmisessä ja sitten se tuulikin, jota myös rakkaudeksi voi kutsua, on pois ja sä tiput koko matkan alas ja ihan maahan asti..ja sitten sattuu ja kovaa
sit sä keräät ittees ja löydät, tai se löytää sut, uuden tyypin pitäämää siitä pirun narusta kiinni ja puhaltaa sitä tuulta et pääset taas leijana ilmaan... kauhee noidankehä..

eikö sitä ikinä opi et kannattais jättää ne leijat ihan omiin oloihinsa johki nurkkaan homehtumaa..

en mä muuten mikää katkera vissiin oo???
kauheeta tilitystä..