IRC-Galleria

Mä tuijotan kiveä, jossa seisoo kuolleen toverini nimi.
Tänne mä päädyn itsekin, vaikka kuinka riuhtoisin.
Hänen nauravat kasvonsa mätänevät, kouransa maatuvat.
Ja vaikka se kalvoi se tuhannen markkaa, niin enää ei tunnu missään.

Tuijotan kiveä, jossa seisoo kuolleen toverini nimi.
Hänen vaalea tukkansa kasvaa vaan, vaikka lumi jo pettää maan.
Hän nukkuu vastoin tahtoaan matoja poskillaan.
Siihen mä päädyn itsekin, vaikka kuinka riuhtoisin.

Siis ota mua kädestä, mennään pois.
Halataan vielä, kun ehditään.
Hetkellinen onnen tunne kesken kaiken,
Kesken koko olemisen, turhantärkeyden
Ja kesken kaiken.

Mä tuijotan kiveä, jossa seisoo kuolleen miehen nimi.
Tänne mä päädyn itsekin, vaikka kuinka riuhtoisin.
Vaikka linnoissa herrana kulkisin, käskyjä jakaisin,
Niin multaa suussa makaisin lopulta kuitenkin.

Siis hellitä hetkeksi poikaparka.
Halataan vielä, kun ehditään.
Hetkellinen onnen tunne kesken kaiken,
Kesken koko olemisen, turhantärkeyden
Ja kesken kaiken.

Ne tuhannet kauniit päivät kuulin katkeruuden ääntä.
Mä omaa mieltäni tuijotin, ajalle hävisin.
Nyt mun kalpeat kasvoni mätänevät, luuni maatuvat.
Ja vaikka se kalvoi se tuhannen markkaa, niin enää ei tunnu missään.
Mä tuijotan kiveä, jossa seisoo mun kuolleen ruumiini nimi.