IRC-Galleria

Eilen illalla sain kuningasidean lähteä pyöräilemään. Päätin ajaa ~13 kilometrin kovatempoisen lenkin, suurin osa matkasta olisi suurehkoja ylämäkiä. Pahimmat mäet ajoittaisin lenkin alkuun, jotta loppumatka olisi mukavampi ajaa maitohapoilla olevilla lihaksilla. No, ajettuani kolmisen kilometriä tulin alas jyrkän mäen, jonka alla oli silta. Vauhtia reipas 40km/h, irtosoraa ja muuta mukavaa. Pari kertaa kolahti ja tajusin, että perkele, nyt meni rengas. Pysäytin ja nostin pyörää hiukan, jolloin takapyörästä kuului pahaenteistä sihinää. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä taluttamaan pyörää kotia kohti, kännykkää kun ei tietenkään ollut mukana, eikä myöskään paikkausvälineitä. Mutta ei siinä vielä kaikki: parisataa metriä pyörän kanssa taaperrettuani totesin, että ympärilläni on harvinaisen sankka joukko uskomattoman verenhimoisia hyttysiä, jotka olivat innoissaan asustuksestani: koska oli lämmin ilta, ylläni oli vain lyhyet shortsit ja halterneck-toppi, joka jätti lähes koko selän paljaaksi. Hyttysten yhä lisääntyessä tein nopean päätöksen, lukitsin pyöräni ja jätin sen kaikkine varusteineen lepäämään ojaan, ohikulkijoiden katseilta piiloon, ja lähdin juoksemaan. Niinpä sitten juoksin kolme kilometriä mukavahkoja ylämäkiä kotiini, hiljentää/kävellä ei voinut, koska hyttyset olivat kimpussa samantien. Entistä hauskempaa tästä tekee se, etten ollut juossut n. puoleen vuoteen hajalla olleen polven vuoksi, onneksi se ei mennyt alta tällä(kään) kertaa... Kotiin päästyäni selitin tilanteen läähättäen ja naama hikeä valuen, ja kävimme isäni kanssa hakemassa pyörän kotiin. Myöhemmin huomasin myös ystäväni Tuulin yrittäneen soittaa minulle kuntoiluni aikana, ja kun soitin hänelle ja kerroin mitä olin puuhastellut (olin juuri lämmittämässä rantasaunaa), Tuuli totesi vain: "Päätit sitten vetää triathlonin..." Niinpä niin, mutta tästä eteenpäin otan ehkä puhelimen mukaan ainakin pidemmille reissuille...