uwaaaaa kohta pitäisi lähteä kaupunkiin, jalkoja särkee... tuolla sataa vettä ja mun hiukset kihartuu, vihaan sitä kun ne roikkuu joka suuntaan, se tuntuu inhottavalta.
ps mua ärsytttääää valehteleminen.
toissayönä mua pelotti niin helvetisti olla täällä kotona että täytyi mennä kämpälle. sydän löi miljoonaa ja olin ihan varma et joku tulee jostai kohta, murtautuu sisään tai jos olen unohtanut oven auki ja sitte murhaa / raiskaa mut. puol kolme yöllä pyöräilin... millonha viimeksi olisin pelännyt tolleen? alakerran oven lasista pelästyin itseäni, sen jälkeen aloin täristä ja lähdin kämpälle. menin sakset käsissä ulos ovesta jos siel olis ollut joku...
viime yö ei ollut niin paha, työnsin niitä ajatuksia pois ja yritin keskittyä muuhun. mua ei auta enää sellanen ajattelutapa et "mitä siit vaikka kuolisin". ei ollenkaan hyvä. sain nukuttua oikeastaa aika hyvin sitten.
sunnuntaina noi tulee kotiin. vielä... pari päivää.