Yuu pusersi silmänsä auki ja pyyhkäisi silmiään. Hän kohotti vähän päätään katsoakseen kuka näki hänet tässä säälittävässä tilassa. Näytti suuresti Yokozawalta. Tämä nojaili valkoista seinää vasten, oikeastaan kaikkialla oli silmiä sattuvan valkoista, ja poltti tupakkaa.
”Muistathan, että tämä on unta”, hän huomautti.
Kumpikaan ei sanonut sen jälkeen enää mitään. Yuu oli lakannut itkemästä ja makasi vain tyhjänä kylmällä lattialla ja Yokozawa puhalteli satunnaisesti savuja huuliensa välistä.
XD I got a bit carried away.... piti vain todeta että Yuu itki silmät päästään mutta
Ovi oli tiukasti kiinni ja Yuu riuhtoi sitä kaikilla voimillaan auki. Hän pelkäsi, että oven kahva irtoaisi, eikä hän pääsisi ikinä pois. Se antoi kuitenkin periksi ja Yuu ryntäsi asunnosta ulos. Ovi paukahti kiinni hänen perässään. Yuu kaatui ensin huohottamaan polvilleen ja sitten lysähti nojaamaan selkä ovea vasten. Kun hänen hengityksensä tasaantui, tuli yllättävän hiljaista. Painostava hiljaisuus ei ollut sen parempi kuin Chiakin ja Hatorin äänet. Hän tukehtui hiljaisuuteen.
Kyyneleet valuivat silmistä ja Yuu pyyhki nenäänsä hihaan, sillä nenäliinoja ei pahemmin ollut tarjolla. Yuu nosti kätensä rinnalleen ja painoi niitä tiukasti vasten sydäntään, joka tuntui ryömivän ulos rinnasta. Sisälle valui yhtä mittaa jotain kylmää ja aiemmat tapahtumat vilisivät silmissä. Yuu lysähti täriseväksi mytyksi lattialle ja jäi kouristelemaan siihen. Hengitys tuli suusta ulos korinana, hän ei saanut happea. Hän pusersi silmät kiinni ja yritti rauhoitella itseään, jotta ei tukehtuisi. Hengitä, hengitä, hengitä.