Se mitä tein sulle kostautu takas mulle...
mää sun sydämmes särjin ja omani murskasin...
Sua mä rakastan, eikä kukaan muu väliin tulla voi...
En miettinyt tekojani vasta kun tapahtuneen jälkeen, mutta se oli liian myöhäistä...
Sä sait mut itteeni uskomaan, sä loit musta ihmisen...
ja mää vaan tuhoin sen...
luotin liikaa itseeni, ja kuinkas siinä kävikään...
Kostitko mulle tuon suudelman...?!?
oliko ne sanat rakkaudesta valetta...?!?
oliko meidän ystävyys sulle turhaa...?!?
Sä rakastuit muhun liian nopeasti... sä et tuntenu mua...
joko nyt huomaat etten pidä itsestäni?!? HUOMAATKO?!?!
älä kato mua noilla viettonilla ilmeillä...
MÄ KADUN TEKOJANI... usko pois...
mut silti rakastan sua...<3<3<3<3