Hegel: Vorlesungen über die Ästhetik
"Lintujen kirjavan värikäs höyhenpeite loistaa, vaikka kukaan ei näkisi sitä, niiden laulu kaikuu, vaikka kukaan ei kuulisi [...] Teideteos sen sijaan ei ole niin naiivin itsekeskeinen, vaan se on olennaisesti kysymys, puhuttelu toiselle joka tuntee rinnassaa vastakaikua, kutsu mielelle ja hengelle."