IRC-Galleria

Tiiättekö sen tunteen ku tuntuu et kaikki vaan romahtaa?
Kun tuntuu että seinät kaatuu niskaan?
Kun tuntuu ettei täällä ole ketään joka ymmärtäisi?
Kun ei jaksa nousta sängystä, kun haluaa vain nukkua pois,
mutta jollai keinolla pääsee ylös, käy koulussa ja näkee ihmisiä.

Se on minulle joka päivää. Koko ajan joudun tekemään töitä että löydän pieniä iloja elämästä. Taistelua elämästä, taistelua jaksamisesta. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä, ettei kukaan huomaa kuinka romuna olen. Kuinka kaikki luulevat minun olevan kunnossa, vahva ja ennen kaikkea sujut oman itseni kanssa. Mutta en ole. En tiedä mistä saan voimaa, mutta jotenkin selviän joka päivästä. En halua huolestuttaa, en osaa puhua, joten olen kuin kaikki olisi kunnossa. Elän osaltani sitä maailmaa, maailmaa jossa kaikki on hyvin. Jossa ei ole kipua, ei pettymystä tai vihaa. Mutta sisimmässäni tiedän että se maailma on valhetta. Joka päivä, joku palauttaa minut todellisuuteen: maailma on paha. Olen viisi vuotta kuvitellut ettei huonommin voisi mennä, mutta silti huomaan aina kaipaavani menneisyyten. Menneisyydessä asiat olivat paremmin. Neljä vuotta sitten luulin, että jos joku asia menisi huonommin, en jaksaisi enää. Tässä kuitenkin olen. Joka päivä tuntuu edellistä vaikeammalta, mutta en luovuta. Olen oman elämäni herra ja uskon että vielä joskus kaikki kääntyy parhain päin. Tämä toivo kuitenkin yritetään viedä minulta. Näen ympärilläni koko ajan vääryyttä. Näen miten muita kohdellaan huonosti, näen kaiken sen. Mutta ihmiset jotka sitä tekevät, ovat onnellisia. Heillä sujuu kaikki hyvin. Minä, joka koen olevani hyvä ihminen ja autan kaikkia parhaani mukaan. Otan kaikki huomioon ja olen hyvin harvoin ilkeä kellekään. Minut poljetaan maahan. "Kaikki saavat ansionsa mukaan." Mutta totuus on: kusipäät menestyvät ja mukavat tallataan jalkoihin. Maailma on paha paikka, niille ketkä eivät siihen usko, ketkä yrittävät parantaa sitä. Maailma on paha paikka niille jotka eivät sitä hyväksy. Ehkä vielä joskus, joskus kaikki kääntyy. Kusipäät saavat ansionsa mukaan ja auttajat menestyvät. Toiveajattelua, mutta unelmia on pakko olla. Unelmilla jaksan päivästä toiseen, kuvittelemalla että seuraava päivä olisi parempi.

Jokainen päivä on minulle uusi taistelu, taistelu elämästä.
Jokainen päivä joudun miettimään: jaksanko enää?
Jokainen päivä päätän uudestaan: vielä huomiseen.