Mä oon täs alkanu pohtia, että minkä helvetin takia tietyt ihmiset ei osaa olla kännissä riitelemättä? Se jotenkin vaan menee yli mun ymmärryksen, varsinkin jos mä satun lähteen kuskiks. Toisaalta oonhan mäkin jonkin sortin reikäpää, kun nykyisin suostun enää lähteen kyytiin melkein ketä tahansa. Monta kertaa mä oon kyl päättäny, et sai olla viimenen kerta kun mä yleensä lähden juoppokuskiks, mut tässä sitä taas ollaan. Ihme kyllä, reissusta on jo kotiuduttu, mut hiukan eri tunnelmissa kun oli aikomus. Mennessä oli kolme ihmistä kyydissä mun lisäks, ja kaks piti olla myös kotio tullessa. Yksin mä kuitenkin ajelin tännepäin, kun olivat sitten tilanneet pirssin ja lähteneet litomaan. En minä valita mut kyrsiihän tuo. Onneks mun ammattini ei oo taksikuski. Lippalakkia tarvii kyllä nostaa jokaiselle, kenen hermot kestää sitä puuhaa.
Taidan aukasta pullollisen hyvää ja ravitsevaa keskiolutta. Ehkä se helpottaa tätä ketutusta edes vähän.
Päivän biisi? CMX:n Kultanaamio. NAM.
Ugh. Olen puhunut.