IRC-Galleria

21 kysymystä (rakkaudesta).

Jos luit tämän, sinun täytyy tehdä tämä.
Vaikka tarkoituksenasi ei ollut aukaista tätä,
tee se silti!
Vastaa jokaiseen kysymykseen (totuudenmukaisesti).

1) Nimet, joilla sinut tunnetaan:
- Lotta, Lottis, Muru, Baby, ja joo.

2) Neljä asiaa ylläsi?
- ritaliivit, alushousut, tossut ja toppi

3) Seurusteletko?
- e

4) Oletko ikinä saanut ruusua?
- joo

5) Oletko ikinä nuollut jalkaasi?
- en!

6) Oletko ollut rakastunut?
- kyl. tekee kipiää.

7) Uskotko, että jokaiselle on sielunkumppani?
- joo?

8) Ongelmasi juuri nyt?
- Se että asun porukoilla ja on ikävä exää.

9) Onko sydämesi ollut särkynyt?
- Kyllä. Nyt.

10) Mitä mieltä olet etäsuhteista?
- Jos toista rakastaa, niin kyllä se toimii.

12) Kuinka monta lasta haluat?
- Riippuu.

13) Lempivärisi?
- Ei voi sanoa. Värit on kauniita.

14) Uskotko, että oikean rakkauden voi löytää vain kerran?
- Kyl

15) Onko vaikeaa kertoa ihmisille, jos tykkäät heistä?
- Ei.

16) Kuvittele olevasi 40-vuotias ja puolisosi kuolisi. Menisitkö uudelleen naimisiin?
- En tiedä. Ehkä.

17) Missä iässä aloit huomata toisen sukupuolen?
- Olin kerhossa.. jotain neljä, kun päätettiin Pasin kanssa mennä naimisiin.

18) Minkä laulun haluaisit soivan häissäsi?
- Sori oon tavis. Prinsessa Ruususen Häämarssin.

19) Tykkäätkö kenestäkään erityisesti?
- Nojoo.

20) Luuletko, että hänkin tykkää sinusta?
- Kyl. Mut ei se oo niin yksinkertaista.

21) Jos joku tykkäisi sinusta, haluaisitko hänen kertovan sen sinulle?
- Koko ajan. Sitä ei voi kertoa liian usein!

Eilen oli taas vaihteeksi hämmentävä päivä. Hassua miten kaiken sen vihasuuden ja surun altakin löytää sellaisen seesteisen olon sen toisen seurassa, tosin se ei yleensä kestä kovinkaan kauaa..
Joo, tulin sitten riihimäkeen pelmään koirien kanssa, ne kyllä aina jaksaa piristää! Oon jo kerennyt lenkilläkin käymään kaksi kertaa :)
Kauhia koiravauva kuume vaan on...

ma olen nyt vähän rikki. on niin kummallista ettei musta haluta kuulla. enkä ma voi soittaa.

Kävelin bussilta kotiin. Pimeää tietä ajoi vastaan auto ja hetken ma olisin todellakin halunnut vaan hypätä sen alle. Ma näin silmissäni jo mitä siinä olisi tapahtunut. Se hetki kesti murto-osa sekunnin, sitten olin kävellyt meidän pihatielle ja kotiin. Sitten ma uskalsin hengittää ja miettiä mitä oli tapahtunut. Mua oikeasti vähän pelotti. Onneksi huomenna on trepsu <3





nyt vähän itkettää.

hei miten näin hyvän päivän iltana voi hajottaa näin paljon?

Tein tänään kaksi asiaa. Suunnittelin tatuoinnin ja merkkasin ylös sinkkuuden plussat ja miinukset.
Plussia kertyi aimo annos, joka ilahdutti suuresti paria työkaveriani (myos sitä joka joutuu kuuntelemaan hajoiluani) ja miinuksia vain muutama. Yhtä, aika ratkaisevan kokoista miinusta en kirjannut.
Sitä ettei sinkkuus vedä kaikkine hyvine puolineenkaan vertoja sille kun rakastaa ja tulee rakastetuksi.

Ja sitten oli se tatuointi.

Joo. Kävelin tänään kaksi tuntia ympäri leinola-atala-holvasti akselia. Mun reidet on niin kipeät, vois melkein itkeä.
No, itkin kyllä jo, mutta tuskin reisien takia. Se on erikoista kuinka voi olla aivan mielettömän vihainen, loukkaantunut ja raivoissaan jollekin (melkein uskoo vihaavansa) ja silti sattuu niin järjettömästi. Olisi niin helppoa nyt vaan mennä nukkumaan pihalle, ja toivoa ettei heräis, mutta niin. Ma en ole se tyttö enää. (Jos olisin, en olisi lainkaan vihainen, vaan kuolisin suruun.)
Ma olen huomannut tän prosessin aikana itsestäni villejä puolia. Ma olen kaunis, todella hyvän näköinen. Sosiaalinenkin. Ma pystyn asioihin jos ma vaan oikeasti haluan, ma voin siis sanoa EI. (On muuten mahtava tunne.) Kenellekään, ei kenelläkään, ole oikeutta loukata mua tai kävellä mun yli.
On raivostuttavaa huomata, että sananlaskut ovat totta.




Kaikkein vaikeinta on rakastaa jotain niin paljon että kaikki sattuu, kuin sydäntä vedettäisi ulos terävällä koukulla. Varsinkin kun se jokin osaa vielä pahentaa tilannetta.
Alan olla sitä mieltä, että vi**t. Ma olen sen verran namu ja saalis, että jos tällasen hylkää, se kyllä kertoo jotain..

Laitan rajaukset silmiini, joka päivä. Pukeudun aina hameeseen, huosujenkin kanssa. Laitoin tänään tekokynnet ja torstaina saan hiusten pidennykset. Kuitenkin äijäilen, juon niin kuin mies, panen niin kuin mies. Kuulemma ristiriitainen. Selvä.

On merkillistä, että kaikesta huolimatta aika kuluu vääjäämättä eteenpäin. Mikään mitä teen ei muuta tätä yksinkertaista tosiseikkaa. (Oh, tiedän.. n i i i n tekotaiteellista p*skaa.) Sain sairaslomaa koska en osaa olla normaali. Jotenkin aina onnistun sotkemaan asiat niin totaallisen onnellisesti, että sen solmun ratkomiseen tarvittaisi todennäköisesti sakset. Vähän kuin leikkaisi purkaa hiuksista.
Asiahan on kuitenkin niin, että siinä touhussa ei satuta kuin itsensä ja loukkaa muita. On hassua huomata miten paljon ihmiset ympärillä minusta oikeasti välittävät-. Vaikka en kaikkea usko, pysty uskomaan, on sentään jotain mihin voin luottaa.
Se ei ole siitä kiinni kuinka monta paistettua perunaa tein turhaa kun jotain tärkeämpää tuli tielle, tai kuinka joskus ei vain muista soittaa, tiedän sen sillä en minäkään täydellinen ole, ja liian usein huomaan itsessäni piirteitä joita inhoan. Kyse on siitä, että vaan tietää. Jos jotain tulee, minulla on turvaverkkoni, minulla on ystäväni.

Mitä minä millään muulla.

Mulla on hyvä olla :)

Pitkästä aikaa. Ma ajattelen itseäni.

Ja lähden tänään Londoniin. OiOi. Kyllä sitä olis kiva jos ois joku jolle tuoda tuliaisia ;)