IRC-Galleria

Tentit ohi, loma alkoi. Ja kuin sen kunniaksi postiluukusta kolahti uusin Muoto, tuo vähemmän pilvissä leijuva lehti designista. Aiheena tällä kertaa Trendit 2006, tosin mun makuun todella suppeasti käsiteltynä. Mikäs ens vuoden trendi sitten Muodon mukaan on? Tadaa, surrealismi. Hienoa, tätä on kaivattukin. Muoto tosin keskittyy muotoiluun, minä elämään. Tosin nämähän voivat olla toisiaan tukevia toimintoja, mutta ajattelin tukea juttua laajentamalla ajatusta tapaan elää.

Mitä surrealismi on? Wikipedian mukaan "Surrealismi on taidesuuntaus" ja "Surrealismi kyseenalaistaa realismin naiviuden ja "luonnollisen" kuvauksen. Tämä "luonnollinen" kuvaus lyö lukkoon jonkin tietyn tavan nähdä todellisuus, ja tätä konventionaalisuutta surrealismi pyrkii rikkomaan." Ensimmäinen osa määritelmää on mielestäni ahdistava ja jopa surrealismin vastainen. Toinen osa kuvaa ajatusta paremmin. Surrealismi rikkoo lukkoonlyötyjä maailmankuvia. Surrealismi ei ole vain tapa kuvata maailmaa vaan elää siinä. Surrealismi auttaa rikkomaan juuttuneita käsityksiä ja tapoja, jotka johtavat monesti tylsyyteen ja masentumiseen.

Ihmisen kasvua ja kehitystä kuvataan usein kehityskäyrällä, joka johtaa identiteettikriisistä toiseen. Vauvaikä, lapsuus, murrosikä, varhaisaikuisuus, aikuistuminen, keski-ikä... Kaikki nämä ovat kriisivaiheita ihmisen elämässä. On murrosiän kriisiä, irrottautumista vanhemmista, 30-vuoden kriisiä, viidenkympin villitystä... onko elämä todella vain tasaista junnaamista, jonka mielekkyyden kyseenalaistaa tasaisin välein kriisi? Vai onko elämä mielenkiintoinen, mahdollisuuksia täynnä oleva matka, johon uudet ideat tuovat sisältöä jatkuvasti lisää? Surrealistinen elämäntapa antaa mahdollisuuden jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Surrealistinen katsantokanta nimittäin lisää väkisinkin luovuutta.

Luovuus antaa mahdollisuuksia. Luovuus auttaa elämään elämää, jota pohjimmiltaan haluaa. Mitä luovuus sitten on? Luovuus ei ole värien valinnan taitoa, kykyä piirtää kauniita piirustuksia, kirjoittaa sujuvaa tekstiä tai ottaa hienoja valokuvia. Nämä ovat välineitä, joilla luovuuttaan voi konkretisoida. Mutta välineitä on muitakin kuin perinteiset taiteelliset tavat luoda uutta. Luovuus on myös kyky keksiä näitä välineitä. Elämässä menestyminen vaatii luovuutta. Parhaat johtajat ovat nimenomaan luovia ihmisiä, jotka löytävät ratkaisut ongelmiin ja kilpailuun. Insinöörit ovat luovia kehittäessään ratkaisuja ihmisten ja yhteiskunnan teknisiin ongelmiin. Jopa tylsyyden huippuna pidettävä kirjanpito vaatii luovuutta, varsinkin tilinpäätösvaiheessa. Parhaita kirjanpitäjiä voi pitää jopa neroina heidän kekseliäisyydessään optimoida yrityksen tulosta parhaaseen mahdolliseen kuntoon.

Luovuus yhdistää kaikkien alojen huippuja. Luovuus ja kyky toteuttaa ideoitaan on selvästikin menestymisen edellytys. Jotkut pitävät menestymistä kirosanana ja valittavat, että kaikki eivät voi olla menestyjiä. Tämä on väärin, sillä menestys on nimenomaan kyky elää omaa elämäänsä omien kriteeriensä mukaisesti. Luovuus on välttämätöntä yritettäessä ylittää esteet, joita omien tavoitteiden edessä on. Epäluova ihminen tuskastuu, kun asiat eivät suju suunnitelmien mukaan. Luova ihminen sopeutuu ja löytää tavan toteuttaa suunnitelmansa.

Aikaisemmin kysyin mitä luovuus on? Luovuus vaatii kykyä käyttää työkaluja, joilla ideat voidaan toteuttaa. Taiteilijalle näitä työkaluja ovat esimerkiksi värinvalinta kyky, absoluuttinen sävelkorva, erilaiset maalaustekniikat.. kyvyt joiden avulla voi ilmaista itseään. Insinöörille taas tärkeämpiä työkaluja löytyy luonnontieteistä, mekaniikasta ja tekniikan mahdollisuuksista. Kauppatieteilijälle työkalut löytyvät talousteoriasta. Nämä ovat kuitenkin vain työkaluja, itse luovuus on kykyä yhdistellä jo olemassaolevaa uusilla tavoilla ja samalla luoda jotain uutta. Uusi toimintatapa, uusi, ennennäkemätön maalaus tai vaikkapa käsikirjoitus on luovuuden seurausta.

Surrealistinen tapa katsoa maailmaa auttaa nimenomaan yhdistämään nykyisyyttä uudella tavalla. Surrealismi auttaa näkemään myös uusia käyttötapoja vanhoille työkaluille. Kansantaloustieteilijä saattaa käyttää biologiasta lähtöisin olevia teorioita tutkiessaan talouden toimintaa ja löytää näin uusia tapoja kuvata talousjärjestelmää. Uusi tapa yhdistellä asioita ei kuitenkaan ole välttämättä toimiva. Itseasiassa suurin osa näistä ei ole. Parhaita luomuksia kehittävät ihmiset kehittävät myös eniten toimimattomia sovelluksia. Tässä piileekiin osittain myös surrealismin vaara. Vaaditaan myös realistista näkemystä maailmasta ja työkaluista, jotta todella jotain toimivaa voi luoda. Liiallinen surrealismi myös turruttaa. Jos aina ja jatkuvasti yhdistää asioita surrealistisesti, tapaan turtuu ja siitä tulee käyttäjälleen realismia. Todellinen, hyödyllinen luovuus katoaa.

Surrealismi, kuten mikä tahansa asia elämässä, on parasta pitää kohtuudessa. Mikä tämä kohtuus sitten on? Sitä ei voi kukaan tarkasti määritellä, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa ajattelemaan että onko toimintani kohtuullista, on rajasta jo menty yli ja pitkälle. Kohtuullisuuden oppii ehkä joskus, täydellisesti tuskin koskaan. Mutta eihän virheetön elämä olisikaan mielenkiintoista, kai?