IRC-Galleria

Meikähän ei siis missään nimessä ole mitenkään tottunut kirjoittamaan mitään kantaaottavaa minnekään netin syövereihin, koska ainoa paska, josta olen tottunut jauhamaan, ovat päivän sään ja omien ongelmien lisäksi lähinnä opiskelu ja huono musiikki.

Mutta asiasta seinään ja seinästä Nälkäpeliin. Alustukseksi voisin kertoa mielipiteeni tähän asiaan "massailmiönä".

Maailma tarttee Twilightin synnyttämiä ernupentuja. Niitä tulee nytkin. Mutta meikä antaa ernupentujen team Peeta vaiko Gale sittenki-puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mua ei kiinnosta.
Mutta oikeasti kerranki voin kirjallisuudesta nauttivana ihmisenä ja ensimmäiseen Nälkäpeli-kirjaan henkilökohtaisesti jo yli 3 vuotta sitten rakastuneena todeta, että on aika kasvattaa vähän selkärankaa ja olla vihaamatta niitäkin faneja, jotka lukee kirjan leffan nähtyään tai lukee kirjan kaverin nähtyä pätkän tai whatever.

Mä odotin elokuvaa sen yli puolitoista vuotta suurinpiirtein, siitä asti kun kuulin että paperiversio tarinasta päätyy niidenkin nokkien eteen, jotka eivät muutamaasataa sivua upean trilogian ensimmäistä osaa jaksa lukea. Tottakai sitä pisti aluksi vihoiksi: "Ei vittu, nyt tääki!" (Eikö meillä jo ole Edwardculleneita ja Bellaswaneja riittämiin?) "Viihdeteollisuus riistää mulle tärkeän asian. Vielä kysymättä lupaa. Mä nyljen Hollywoodin elävältä."
Mutta ei hetkinen.

Ihmisiähän nekin vain. Isoin kynnys oli antaa yhdelle rakkaalle lupa lukea 'mun omaisuutta'. Noh, hän sitten luki kirjan. Piti siitä. Paljon. Nyt me nauretaan ja itketään taas samoille asioille. Mitä mä nyt ennen tätä pelkäsin edes? Että mun identiteetti riistetään täysin, kun Peetamellarkit ja Effietrinketit sun muut paiskataan elävänkuvanystävien nähtäväksi?

Paskat. Nauttikaahan kaikki kullanmurut Nälkäpelistä, pidittepä siitä sitten kirjana tai elokuvana tai ehkä kumpanakin (kuten allekirjoittanut).