Elämä on kuin askeleet hiekkarannalla. Annan katseeni vaeltaa taaksepäin. Seuraat katsettani. Siellä näkyy kahdet askeleet vierekkäin, mutta jossain kohdissa toiset häviävät.
Sinä kysyt: "Miksi en näe kuin yhdet askeleet välillä? Missä olit silloin kun minulla oli vaikeaa?"
Mietin ja vastaan sinulle: "Silloin kun sinulla oli vaikeaa, en jättänyt sinua yksin. Nuo jäljet jotka näet, ne ovat minun. Kannoin sinua silloin, kun et jaksanut enää itse jatkaa matkaa."
kaikil rakaille kavereille en unoha teitä koskaa<33