IRC-Galleria

Tänään on vähän hermot purkaantunut. Oon ollut niin kiukkunen ja väsynyt kaikkeen. Aamupäivästä tuli jo ensimmäiset itkut. Minä yritän täällä siivota ja siivota ja siivota ja mikään ei pysy siistinä edes yhtä päivää. Ihan tosissaan aloin jo miettimään kissojen pois antoa... olivat taas sotkeneet kylppärin ja minulle niin sanottiin, että ei ne kissat siihen vauvan hyllylle pääse, niin paskat. oli tiputettu vaipat ja revitty ja taas yksi vessapaperirulla siinä samassa. Mulla niin kilahti. Sitten alkoi ärsyttää kaikki muutkin, leivän muruset pöydällä ja se saatanan kissanhiekkapussi, mikä on tuohon terassille jätetty, kun on näköjään niin perkeleen vaikea kävellä kymmenen metriä roskikselle viemään se sinne. Ajattelin sitten, että saan purkaa hieman tuohon mieheeni pahaa mieltäni, niin en näköjään! sieltä tuli vaan kiukkusta viestiä takasin päin. voin sanoa, että se ei ainakaan parantanut tilannetta, pahensi vain.
sitä on sitten tämä päivä itketty ja raivoissani siivonnu kylppäriä niin, että huonoa teki ja supistuksiakin tuli. mutta mitäpä sillä on väliä, vaikka syntyiskin jo. tässä mielentilassa ajattelin kyllä siinä vaiheessa lähteä ihan yksin sairaalaan, sanomatta mitään kenellekään.
ehkä tää olo helpottaa ku hormonit vähän laskee....

muutenkin nää viikot alkaa tuntua ihan typeriltä. ei mua oikein kiinnosta mikään, eikä jaksa mennä mihinkään. mietin vaan synnytystä ja lasken viikkoja ja päiviä laskettuun aikaan. odotan vaan, että lapsi syntyis jo. ja odotan, että nää päivät ja viikot vaan menisi jo pois alta. niin ja mainitsinko jo, että tuntuu, että kaikki muut ovat aivan saatanan ärsyttäviä, jotka tekis mieli kuristaa, mottasta päin näköä vähintään! tai siis kaikki ne, joiden kanssa olen ollut tekemisissä näiden kahden viikon sisällä.