Tulin juuri neuvolasta. Kaikki hyvin, mitenkäs muutenkaan...sykkeet hyvät, vauva liikkuu ja niin päin pois. blaa.. tapahtuis jotain! viikon päästä uusi neuvola aika, enkä tahdo mennä sinne, tahdon olla vauva sylissä silloin!
viime yönä jo ajattelin, että nytkö se tapahtuu, nytkö mä synnytän, perskules! sain siis kaksi hyvin lyhyttä kipeähköä supistusta.. kai ne oli supistuksia. siihen se jäikin. tai no, vauva biletti vielä menemään ja tökki niin että kyllä välillä vihlo oikein kunnolla tuonne alapäähän. mut ei, sain sitten unen päästä kiinni. no, sit heräsin puol kolme. eka ajattelin, että eikä, vasta puol kolme, en jaksa. mut sit ajattelin, jes, taas tapahtuu jotain! tuskan hiki meni pitkin selkää, oli jotenkin huono olo, todennäköisesti vain verensokerit alhaalla, koska ei tapahtunut mitään. ei edes tullut supistusta. vauva vaan vielä vähän jytäs. sit nukahdin taas ja heräsin aamulla yhtenä kappaleena, valitettavasti. huoh.
tää on kyllä hieman turhauttavaa, kun ei tiedä, että milloin tapahtuu ja mitä. synnytänkö tänään, ens yönä, huomenna, viikon päästä vai käynnistetäänkö sit kolmen viikon päästä. raivostuttavaa... kun tietäiskin etukäteen, millon syntyy...
no, yritän unohtaa koko lasketun ajan ja ajankulun.. terkkakin sanoi, että lepää ja nuku ja syö. niin täytyy sit tehdä.