miksi juuri meidän poika?
miksi en minä?
hän on vasta neljä,elämä vasta edessä!
minulla sitä on jo takana päin paljon enemmän.
elämä on epäreilua!
miksi juuri meidän ilopilleri?
eikö joku muu voisi ottaa sen pillerin?
"sairaalan juhlavaatteet" päälle laittoi
sen jälkeen hoitaja sitteen taittoi,
pieneen käteen kanyylin laittoi.
elämä on epäreilua!
"kummi tule tänne viereen" hän sanoi,
mutta kummi ei ollu paikalla,
hoitaja istui sängyn reunalla, ja
lääkkeitä laittoi, toisen pieneen käteen jossa
kanyyli on ja sideharsoa.
elämä on epäreilua!
"kummi rakastaa minua aina ja ihan aina ja olen sille kaikkein tärkein"
hän itse minulle sanoi.
ja totta hän puhui, aina ja ihan aina tärkein hän maailmassani on.
en luopua halua koskaan, rakastan niin kovasti!
elämä on epäreilua!!
miksi se en voinut olla minä?
miksi juuri minun kulta?
ei peitä häntä multa,
mutta pelottaa kamalasti
se voi viedä salakavalasti.
mutta ei saa, ei saa meidän kultaa viedä,
jos sen vie tietää vievänsä!!!
elämä on epäreilua!!
haluan olla vielä vierelläsi
kulkea kanssasi tielläsi,
olla tukena kanssasi,
häissäsi tanssia!!
elämä on epäreilua!
rakastan sinua, aina ja ikuisesti.
ihan aina tapahtui mitä tahansa,
olet sinä minulle kaikkein rakkain.
jos sinut menetän,menetän samalla elämäni,
tulen luoksesi maailmanääriin,
vaikka se veisi minulta kaiken!!
elämä on epäreilua!!!
