Kuulen kun raketit paukkuvat,
ääni on hiljentynyt edellisvuodesta,
mekään emme ammu raketteja kuten muutama vuosi sitten.
Edellis vuosien rakettien äänet muistuvat mieleen, ja sen kun katsoi lumihangesta kun raketti nousi ja räjähti ja sen kun pelkäsi että roskat tippuisivat silmiin, sitten sormet jäätyneinä palasi sisään ja sormia alkoi pistellä.
Mutta usein rakettien ääni kuullosti tykeiltä joilla ei ollut niin ilosanoma, ja mieleen muistui että tämänkin vapauden eteen oli joskus taisteltu ja jossakin maailmassa taisteltiin yhä.
Vaikken koskaan ole kokenut sotaa tai tykkejä, uskoisin sen muistuttavan ääneltään ilotulitus rakettien pauketta, joka tuntuu halkovan taivasta.
Yö taivas ei ole tänään musta vaan harmaa, ja taivas on pilvien peittämä, en tiedä kertooko se jotain menneestä vai tulevasta vuodesta, mutta elämä jatkuu..
hyvää uuttavuotta!!...
vaikka se joskus tuntuu haikealta