Tahtosi vangiksi jäin kahleisiin
Minä muuta en pyydä, kuin hetkeni vaan
Käännythän puoleeni mua kuulemaan
Koska viimeinkin, minun vuoroni tulla jo täytyy
Aikani kahlasin, palkkaani hain
Jumalaani etsin, ja sinut viimein sain
Minä paljon tein väärin, minä myönnän myös sen
Silti ainuttakaan sanaa vaihtaisi en
Näiden vuosien jäljet, näiden vuosien jälkeen
Ne kertoo minun vuoksesi kaikkeni tehneen
kertosäe:
Siksi viimeinkin, minun vuoroni tulla jo täytyy
Viimeinkin lauluni nöyränä tuo
Kaipuuni kipeän luojansa luo
En ole ylpeä siitä, mitä mä näin
Olen ylpeä siitä, taistelemaan kun jäin
Ja kun korusta kiiltävät kivet tippuneet
Ei merkitse sanat vaan se mitä teet
kertosäe