Suihkautin viimeiset silaukset hiuslakkaa vaaleisiin kutreihini ja vedin uudenkarheat aurinkolasini silmilleni. Kävelin kohti vahattua, valkoista tiikeriä kuin hidastetussa leffassa.
Hetkeä myöhemmin Chrysler Neon ulvahti liikkeelle kotipihasta jätten Myllyojalle pelkän saatanallisen savuvanan jälkeensä.
Autostereoista kajahteli ilmoille 80-luvun kuuminta musiikkia. Iltalenkkeilijöiden, sun muiden hiippareiden päät kääntyivät, kun kruisailin ikkunat auki, täydellinen rusketus ihollani pitkin Värtön bulevaardia. Liikennevaloissa päätin jättää amisjunttikevytmoottoripyörän lopullisesti taakseni. Raukka mopoilija jäi kuin paska rattaalle, kun Neon vongahti kohti auringonlaskua.
Oon aina sanonut, että jos olisin jääkiekon sijasta alkanut harrastaa kilpa-autoilua, olisin nyt Airaksisena Räikkösen paikalla, sillä erolla, että olisin jo varmistanut tämän kauden Formula-ykkösten maailmanmestaruuden.
Siinä samassa vasemmassa silmäkulmassani välähti jokin. Sillä sekunnilla tajusin, että joutuisin lähtemään huomiseen osakilpailuun viimeisestä lähtöruudusta. Kyttä seisoi tien sivussa kytät päässä ja viittoi mua ajamaan sivuun.
Nyt se sitten tapahtui. Oon vuosia onnistunut loistavan ajo-pelisilmäni ansiosta välttelemään sakkoja, mutta tällä kertaa miliisit olivat etevämpiä. Neljänkympin alueella melkein neljänkympin ylinopeus tietää kuulemma 115 euron sakkoja. Hyvän käytöksen ansiosta selvisin ilman linnatuomiota. Onneksi ei kortti lähtenyt perkele. No, eipä siinä, oon edelleen F1-tason kuski, mutta noustessani kyttäautosta huomasin auringon menneen pilveen ja kaiken lisäksi autostani oli vitun pölykapseli hävinnyt. Tällainen sunnuntaiajelu tällä kertaa. <3
t. Vinnie "Mikä Häkkinen?" Airaksinen
PS. En ole amis.