olin niiiin innoissani siitä englantiin menosta. oon edelleen. mutta, kun rupes kauheesti pelottamaan. ja ottaa päähän. listaan:
mun piti olla täällä vielä kesä ja käydä saksaa läpi, mutten voi kun en haluu. haluun lontooseen.
mun piti olla olla täällä niin kauan että opin saksaa. en oo. tänä aikana päähän on jäänyt vaan: "haluaisitteko maitoa tai sokeria", "kuplilla vai ilman", "anteeks en puhu saksaa" ja "yks iso olut". oikee maailmankansalainen!
ne stanstedin työpäivät on aina 11 tuntisia. meillähän ne on sentään vaan noin kymmenen ja puol! uuvuttavaa
vaikka saksa on paska maa, englanti on kallis maa. tiedä kumpi on parempi
joudun satavarmana ihan vastakkaisiin työvuoroihin kun kaikki mun kaverit. mä en tykkää kalsarikänneistä yksin.
pelkään etten saa kavereita! tosissani! oon luonnevikainen ja se on iso beissi! pawelille ruikutin tosta ja se vaan totes että ÄLÄ MEE. runkkari. sen ois tosiystävänä pitäny sanoo: "tottakai saat, älä huoli, sä oot ihana" tai ees " no ainahan sä voit lahjoo ihmisiä olemaan sun kaveri" tai ees.. en tiiä, jotain tukea, PLEEZ!
pawelin reaktio oli paha kun se kuuli et meen. raukka meni rikki :(
ääh, meen tekee jotain tehokasta niin tuun vielä huonommalle tuulelle. eilen pesin jääkaapin. ja menin pankkiin joka oli kiinni ja vitutti. ja menin kauppaan.
tänään voisin vaikka vähän viillellä itteeni :D
hieno suunnitelma, ei, meen suunnittelee asioiden tekoo eka!