IRC-Galleria

...on aina yhtä hauska lause. Kysehän on tietenkin nenäkannusta, jolla huuhdellaan nenäonteloita. Luin kannun käyttöohjeet pari vuotta sitten kun ostin sellaisen, mutta joka kerta sitä käyttäessäni muistan että Sarvikuono pitää muistaa ottaa pois nenästä, ja kikattelen. Tosin tänään kikatin vain hiljaa sisälläni :/

Tän päivän ohjelmassa on ollut höyryhengittelyä, Sarvikuonon kanssa kaveerausta, reikihoitoa, hieman töiden tekoa ja mielikuvaharjoittelua. Illalla kun pojat lähtivät treeneihin, totesin että jos en voi puhua tai laulaa, voin sentään treenata lyriikoita tai esiintymistä. Kun jorailin mikin kanssa musan tahdissa, tuli ihan sellainen olo kun olisin taas kuusivuotias. Hyppynarun ja sen kahvan sijaan mulla oli tosin ihan oikea mikrofoni ja sen johto. Nauratti kuitenkin paljon. En mä oo kauheen pitkälle niistä ajoista päässyt näköjään :)

Eilen kävin tapaamassa paria kaveria. Oli ehkä maailman absurdeinta käydä keskustelua niin että toinen puhuu paljon enemmän ja mä kirjoitan tarvittavat asiat vihkoon. Oon ollut puhumatta nyt kaksi päivää, ja alan huomata miten paljon sitä jopa yksinollessaan tulee äänneltyä. Hyräilen, lauleskelen ja runoilen jotain itsekseni... Saa nähdä kuinka vaikeaa tulee olemaan kun pääsen töihin. Vielä huomenna teen kuitenkin etäpäivän ja yritän levätä.

Ellei mua stressaisi äänen kuntoon saaminen keikkaa varten, voisin nauttiakin tästä. Ei tule sanottua kaikkea mitä sylki suuhun tuo ja pään sisäinen tilakin on vähän hiljaisempi kun normaalisti. Ja sosiaalisissa tilanteissa on ihanaa kun saa olla hiljaa. Joskus kun oon yrittänyt olla vähän hiljempaa porukassa, on mennyt hermot siihen että jengi käy kysymässä mikä hätänä ja mikä nyt on. Sen jälkeen on vaan ollut pakko alkaa lörpöttelemään ja todeta että ei mikään, on tosi kivaa... :)