IRC-Galleria

awwwwwful

Öinen kävely Tavastialta Vallilaan, n.45 minuuttia.

Tuntuu ihan huijaukselta. Miten se muka on liikuntaa. Tosin oli taas tunnelmallista niinkuin yökävelyt aina on, kun ketään ei näy ja kaupunki on rauhallinen.

Pesukone sanoi työsopparin irti.

Ennen kuin lähden kauppaan ostamaan uutta, on varmaan aiheellista kysyä olisiko kellään ylimääräistä, toimivaa, mielellään pienikokoista pesukonetta. Tulen hakemaan ja voin samalla viedä kotoasi kaatopaikkaroinaa pois. Kaatisreissu on nimittäin edessä..

Viime viikon saldoksi jäi 3 x 25 min pilatestreeniä. Ja onhan sekin ihan hyvin. Viikko oli niin kiireinen, että normaalisti olisin todennut ettei nyt ehdi liikkua yhtään. Onnistuin kuitenkin suorittamaan kaksi treeniä aamulla, ja yhden sunnuntai-iltana.

Tuntuu hyvältä ja mahan ja alaselän alue taitaa olla vähän ryhdikkäämpi jo. Olisipa vielä joku sopiva 10 minuutin käsitreeni, jonka voisin tehdä aina pilatesharjoituksen perään. Ainakaan tossa nyt tekemässäni pilatesohjelmassa ei ole käsiä treenaavia liikkeitä ollenkaan. Voisin aloittaa taas sen punnerushaasteen, mutta se jäisi todennäköisesti tekemättä kun en tykkää punnertamisesta.

Kaikki tytöt varmaan tietää sen tilanteen kun näkee jollain toisella unelmien takin, mekon tai kengät ja miettii pitäisikö mennä kysymään mistä ne on ostettu.

Äsken Alepassa oli nainen, jolla oli maailman siisteimmät täysmustat ja täyspitkät converset. Ei siis hi:t (lol), eikä knee-hi:t vaan siitä vielä astetta pidemmät. Ihan supertyylikkäät, varsinkin kun niiden kantaja oli sellainen mua vähän vanhempi ja tosi kivasti pukeutunut nainen. Ne vaan sopi sille tosi hyvin.

Menin sitten kysymään että "Anteeksi saanko kysyä että mistä noi sun kengät on?". No ne oli yllättäen New Yorkista ja tää nainen kertoi ettei se meinannut ensin ostaa niitä, vaan kävi kahtena eri päivänä kokeilemassa niitä ja kolmantena ne oli pakko ostaa. Kun me juteltiin siinä Converseasioita, tuli juustohyllylle vielä kolmas nainen joka kertoi ihailleensa tän ensimmäisen naisen Converseja jo kaupan ulkopuolella ja miettinyt ihan samaa kun mäkin.

Pointti tässä ei kuitenkaan ollut ne kengät, vaan se että kenkien omistaja kiitti siitä että tultiin kysymään asiaa ja sanoi että se pelasti koko päivän :)

Kavereille tai työkavereille on niin helppo sanoa jos niillä on jotain kivaa päällä, tai ne näyttää harvinaisen iloisilta tai on tehnyt jotain mukavaa, tai jos yleensäkin haluaa sanoa jotain kivaa. Mutta vieraille ei koskaan (muka) voi. Oon miettinyt monesti, jos oon nähnyt kaupungilla jonkun joka näyttää vaan tosi kivalta just sille itselleen sopivassa tyylissä että VOI KUN voisi sanoa että "Hei, sä näytät tosi hyvältä". Ainoa asia mitä tähän mennessä oon uskaltanut tehdä, on vieraille ihmisille hymyily ja sekin on jo aika pelottavaa.

Mutta tuli hyvä fiilis. Ja se yhteisöllisyys mitä niin kovasti nyt peräänkuulutetaan. Se on tietenkin myös sitä että pidetään huolta kaverista, mutta se on myös sitä että voi jutella "naapureiden" kanssa lähialepassa sunnuntaiaamuna, eikä vaan kävellä huppu silmillä hyllyjen ohi ja tehdä ostokset mahdollisimman nopeasti. Loviisassa tuli juteltua paljon enemmän kaupankassojen ja kirjastontätien kanssa, ja varmasti jossain suomen ulkopuolella on ihan normaalia jutella kaupassa muiden asiakkaiden kanssa. Ois ihan mielettömän siistiä jos täälläkin vois. Jos vaikka näkee jonkun ostavan munakoisoa, vois mennä kysymään että "Hei, mitä sä oot ajatellut tehdä siitä? Oon miettinyt useasti että ostaisin munakoison mutta en tiedä mitä siitä voi valmistaa." Ja jos itse olisin munakoisohyllyllä, arvostaisin.

Neljän tunnin yöunien jälkeen en jaksanut pilatesta illalla, vaikka tarkoitus oli. Kun tänään aamulla heräsin, olin jo innoissani siitä että illalla pääsee liikkumaan. Sitten oli ihan pakko tehdä pilatestreeni ennen töihin lähtöä. Tuntuu tosi hyvältä, ja illalla on aikaa kaikkeen muuhun.

Voisin ottaa tän tavaksi.

Entä jos tekee jotain sekä aamulla ja illalla? Saako siitä kaksi pistettä sitten, vai pitäisikö pyrkiä siihen että liikkuu kolmesti viikossa ja yhdestä päivästä saa maksimissaan yhden pisteen?

Vietin viikonlopun Tuhkolmassa. Shoppailua, vanhan kaupungin kujia ja mukulakiviä, tanssimista ja painavan laukun kantamista. Kävelin kolme päivää putkeen... Annan itselleni siitä kaksi pistettä ja papukaijamerkin Stevie Wonderille, jonka keikka oli parasta ikinä! <3 Ihan täydellistä! Kannatti odottaa 15 vuotta! (lopussa itkettikin vähän, mutta en aio kertoa siitä kenellekään)

http://www.youtube.com/watch?v=XBBFa8zrquA

Haasteen ensimmäinen viikko sisälsi siis:

001 pilates 25 min
002 pilates 25 min
003 koko päivän käveleminen
004 koko päivän käveleminen

Ensimmäinen viikko tuntui mukavalta, ja olisin varmaan liikkunut enemmänkin jos en olisi ollut Tukholmassa. Nyt en melkein malta odottaa että pääsen jatkamaan treeniohjelman parissa.

Kun tulin takaisin viikonlopun vietosta oli superkiva huomata että haasteeseen on lähtenyt muitakin! Löysin Tukholmalaisesta Intiakaupasta parit söpöt joogapöksyt joten ehkä sitä voisi vääntäytyä parina aamuna viikossa joogaamaankin. En tarkota että joogaaminen olisi asuvalinnoista kiinni, mutta varsinkin vaaleat joogapöksyt ovat niin ihanat ettei ehkä ole mitään mukavampaa kun voida käyttää niitä :)

Niin ja pääsin opiskelemaan. Koulu alkaa parin viikon päästä ja kestää 8 kuukautta vieden aikaa kaksi arki-iltaa joka viikko + etäopiskelut. Toivon ettei tule stressi ja burnout kun koulun ja työn lisäksi pitäisi vielä laulaa, soittaa huilua ja harrastaa liikuntaa. Onneksi mulla on kalenteri, osaan optimoida ja asioilla on tärkeysjärjestys.

Lounas kynttilänvalossa. Tarjoilijat sanoo lady ja sir. Tuntuu ihan lomalta...

Keväällä 2006 kun muutin Loviisasta takaisin Helsinkiin, loppui samalla muutaman vuoden hyvin sujunut aktiivinen liikunnan harrastaminen. Siitä asti olen yrittänyt rakentaa toimivaa liikuntarutiinia tai treeniohjelmaa. Innostuin joogasta ja heräsin monen kuukauden ajan kuudelta joogaamaan (ja sitten aloitin dyniksellä :D). Kävin kuntosalilla personal trainerin johdolla parin kuukauden ajan, mutta lopetin melko tarkalleen heti kun trainer muutti pois maasta. Tein viittä tiibetiläistä riittiä muutamien viikkojen jaksoissa tähän kesään asti. Etsin sopivia lenkkireittejä ja hölkkäsin jonkin aikaa tunnollisesti puolentoista kilometrin matkan keskuspuistoon, jossa voisi juosta rauhassa. Mutta kun ei suju. Kyse ei ole siitä ettenkö tykkäisi liikunnasta, tai siitä etteikö siihen olisi aikaa. Aina tuntuu vaan tulevan jotain tärkeämpää tekemistä, eikä keskustassa voi lenkkeillä eikä kotona ole tilaa...

Viime kesäkuussa osallistuin Hundred Pushups -haasteeseen. Siinä oli tavoitteena pystyä punnertamaan sata punnerrusta kuuden viikon ohjelman jälkeen. Tein alkutestin ja täytin sen jälkeen suorituksiani toimiston seinälle ripustettuun taulukkoon, mutta kyllästyin harvinaisen nopeasti. Mitä ihmettä teen voimakkailla käsillä jos maha on edelleen löllerö ja hengästyn kiivetessäni Korkeavuorenkatua.

Haluan joka puolelta treenatut lihakset. En halua laihduttaa tai alkaa elämäntapatreenaajaksi, mutta haluan ryhdikkäämmän kropan. Haluan taas jaksaa juosta kymmenen kilometriä ilman että se tuntuu raskaalta ja olisi kiva että liikkumiselle olisi joku sopiva tila elämässä. Rutiini, valmiiksi esille otettu joogamatto tai ihan mitä vaan.

Päätin haastaa itseni. Sata liikuntasuoritusta ennen ensi kesää. Kolmen kerran viikkotahdilla sata olisi täynnä jo toukokuun alussa, ja kesähän alkaa vasta kesäkuun ensimmäisestä päivästä. Ei kuulosta siis ihan kohtuuttomalta. Sataa suoritusta on sitä paitsi mukavampi kerätä, kun ajatella että joutuu hikoilemaan kolmesti viikossa tästä kesään asti.

Koska lopettamisen vaara on tässäkin haasteessa melko suuri, päätin a) blogata asiasta ja b) hyväksyä minimisuoritukseksi 25 minuutin pilatestreenin, 40 minuutin kävelyn (matka keskustasta kotiin Vallilaan), tai jopa lempeän joogaharjoituksen.

Takana on jo ensimmäinen suoritus, 25 minuuttia pilatesta toissapäivänä. Tänään on toisen suorituksen vuoro, eikä tunnu vielä yhtään rankalta :)

Lähteekö joku mukaan?