IRC-Galleria

kertosäe:
Ei oo helppoo kenelläkään vaikka luulis
Tuskani aamun huudot yöstä toiseen vaan kuulis
Kuka auttaa kun ei oo kenelle kelle kertoo
Yö vaan tulee ja laittaa auringon eteen verhon
Sydäntä raastaa ja haavat pahenee
Jatkuuko tää elämäni näin edelleen
Mitä teen se on mun oma ratkasuni
Tulis jo yö ja alkais se mun kaunis uni

Synkät syvät traumat lapsuuden kaipuu äidin
Sekä aina vaan syliin lämpöiseen
Kirkkaat kyyneleet valuvat pienen tytön poskea pitkin
Kuulin naapurista äänen joku katkerasti itki
Äiti on ainoo paraskaveri joka kuuntelee
Joka yön nukkumaan mennessä poskelle vaan suutelee
Lukee kauniin iltasadun erillaisesta elämästä
Kunnes sivut loppuu, lakkaat nytten käsittämästä

Lapsuuden leikit aina vaan yksinäiset
Omat lelut ainoot kaverit, ystäväiset
Sama vaatekerros aina vaan joka talvi päällä
Rikkinäiset kumisaappaat jalassa vesisäällä
Ei ei joululahjoja vaan yksi sädetikku
Joka valaisi tytön elämää kunnes katkeaa ja tippu
Kilo kultahippu jokasesta onnellisesta kokemuksesta
Ei edes keskiarvoo elämän päästötodistuksesta

kertosäe

Ikuinen koulukiusattu eikä sille loppuu näy
Silti koulua joka päivä pakosta vaan nytten käy.
Koulumatkat aina vaan pitkät ja pimeät
Muiden lasten ilohuudot, naurut kaikki kimeät.
Ei ollenkaa erillainen vaan samanarvoinen
Silti joka päivä taistelu vain yksittäinen.
Oma piilopaikka välitunneilla ettei kukaan löydä,
Ei raasta pala sydämestä pois niin kuin höylä.

Kahden vuoden päästä oma rakas äitikin nyt kuoli,
Kukaan tyttöä lähellensä nyt ei enää huoli.
Isä vaan juo eikä välitä yhtään tunteista tytön,
Sen vain nytten pitäis tajuta joka älykön.
Tää aivan älytön pitäs saaha loppuun,
Ajatuksilla parantaa ennen kuin joku nytten haavat pahentaa.
Oma pieni tyttö ja tää lyhyt kaunis uni
Kunnes tytön haaveet, toivo sydämestä nytten suli.

kertosäe (2x)