Tyttö pieni kultatukka
käsissänsä liljankukka,
kävelee metsässä hymyillen,
näkee kummallisen eläimen.
Mutta mikä on tuo otus kumma,
turkkinsa niin kovin tumma,
silmissään katse hassu,
teräväkyntinen on suuri tassu.
Tyttö pieni kultatukka,
käsissänsä liljankukka,
varovasti otusta lähestyy,
vaan voi kumma: se pelästyy!
Pakoon juoksee otus kumma,
puun taakse katoaa hännäntupsu tumma.
Tyttö pieni kultatukka,
käsissänsä liljankukka,
muistaa kuinka kertoi karhuista vaari;
pehmeä on pyöreän vatsan kaari,
suuret ovat korvat hassut
ja valtaisat nuo pehmoiset tassut.
Tyttö pieni kultatukka,
käsissänsä liljankukka,
suree kun oli tuuri huono,
pakoon ehti jo hunajakuono!
<<<
>>>
<<<
Siinäpä teille sitten lorua. Rakastan äikkää! -.-"