IRC-Galleria

Minähän olen vain perhonen,
jonka siivet on revitty irti,
poltettu tuhkaksi,
heitetty tuuleen.

Vain perhonen,
jonka ruumis
leijailee painottomana
tuulen mukana.

Sillä eihän perhonen ole mitään
ilman siipiään,
kuten en minäkään ole mitään
ilman omiani.

Joskus minullakin
oli kirkasväriset sateenkaarisiivet selässäni,
nyt jäljellä on vain
lasinen häivähdys,
joka katoaa
kun yritän sitä koskettaa.

Ja jonain päivänä
tuuli irroittaa otteensa minusta
ja minä putoan maahan
kykenemättömänä liikkumaan.

Hetken olen maassa
tietäen kuolevani,
kauhusta väristen.

Vain yksi askel
ja elämä valuu pois ruumistani,
joka vihdoin saa takaisin
sateenkaarisiivet selkäänsä.

(c) paperisiipi