Löytyy ystäviä, jotka ovat tukeneet ja auttaneet selviämään sateistenkin päivien yli. Jotka ovat ottaneet kiinni, kun olen meinannut tippua. Jotka ovat nostaneet pystyyn, kun olen kaatunut. Jotka ovat aina halunneet suojella pahalta maailmalta. Jotka ovat olleet valmiita olemaan tukena, tapahtuipa mitä hyvänsä. Jotka ovat hellästi halanneet, kun maailma on romahtanut niskaan. Jotka ovat auttaneet rakentamaan tuhkakasasta uuden elämän. Jotka ovat opettaneet, mitä todellinen Rakkaus on.
Siellä ovat myös ne ihmiset, joilta olen saanut maailman suurinta ja kauneinta rakkautta - vanhemmat ja muut sukulaiset. Pienestä asti ovat pitäneet sylissä, yhdessä ollaan menty kaikki ylä- ja alamäet. Koskaan eivät ole rinnaltani lähteneet, aina ovat olleet tukena ja kannustaneet eteenpäin, kun oma usko on loppunut. Kannatelleet yli sen pimeimmän virran, kun olen ollut niin sekaisin, että ainoa mitä olen nähnyt on mustuus - ja silti olen tuntenut, kuinka kädet pitävät minusta kiinni, eivät anna vajota. Ovat auttaneet taas nousemaan takaisin sinne, missä on aurinko ja valoa.
Ovathan siellä toki myös kaikki ihmiset, joihin olen elämässäni tutustunut. Kaikki ovat opettaneet minulle jotain uutta ihmisistä ja elämästä.
Mutta vain Sinä olet opettanut minulle, mitä kaikkea minun itseni sisällä onkaan. Sinä olet auttanut löytämään ne piirteet, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Välillä yritän vihata Sinua sen vuoksi, mutta en minä osaa. Sinä olet tuonut esiin kaikkea sitä, mitä en tiennyt itsessäni olevankaan - inhoan niitä piirteitä, mutta toisaalta olen oppinut rakastamaan niitä. Sinä todellakin saat minussa esiin jotain, mitä ei kukaan aikaisemmin.
Etkä Sinä itse taida edes tietää sitä. Että olet minun sateenkaareni päässä olevista aarteista se kaikkein kirkkaimmin hohtava.
Kiitos teille kaikille. <3