Ehkä se on se monen sadan vuoden takainen tunnelma, kun kaikki on aivan erilaista kun nykyään. Kumarellaan ja niiaillaan, teititellään, kositaan parin tapaamiskerran jälkeen.. Jotenkin se tuntuu tämmöisestä nykyajan ihmisestä joten taianomaiselta, että noin on ihan oikeasti joskus ollut. Ja se tunnelma vaan on jotenkin niin sellainen.. En keksi edes sanaa sitä kuvaamaan! Kaikki on niin hillittyä ja määrättyä ja kohteliasta ja ah. Kaikki se, mitä ihmiset ei nykypäivänä osaa arvostaa tai jota ei tulisi mieleenkään tehdä. Tuskin kovinkaan moni toisen tavatessaan kumartaa tai niiaa ja sitten kohteliaasti teititellen kysyy kuulumisia. Siinä vaan on jotain hohtoa.
Tai se voi johtua elokuvan tunnelmasta. Koko leffan ajan se perustunnelma säilyy. Se on jotenkin hauraan kaunis, monivärinen ja hento. Kaikki tuntuu jotenkin kauniilta ja taianomaiselta, kutkuttavalta. Kohtausten tunnelmasta riippumatta tuo perustunnelma säilyy aina siellä taustalla, kävipä mitä vain.
Uskon kuitenkin, että kaiken eniten elokuvassa kiehtoo hahmojen väliset suhteet. Ne on niin aitoja! Ja kun eletään aikakautta, jossa ihmiset (perheitä lukuunottamatta) koskettavat toisiaan todella vähän ja harvoin, niin voi luoja sitä sähkövarausta, joka sitten niihin harvoihin kosketuksiin sisältyy! Ja perhesuhteet on niin mielettömän lämpimiä, ihmiset ihan oikeasti välittää toisistaan. Bennettien perheestä se ihmisten välinen lämpö oikein huokuu.
Kaikkein kiinnostavin ihmissuhde koko elokuvassa on ehdottomasti Darcyn ja Lizzien välinen. Vaikka kyseessä on melko tavanomainen, rikkaan miehen ja alempisäätyisen naisen suhde, niin kuitenkin siinä on jotain erilaista. Kaikki suhteen ylämäet, kuopat ja montut vaan lisää sitä kiihkeyttä ja jännitystä, mikä noiden kahden väleihin kehittyy. Ja voi niitä kipinöitä, ne pystyy ihan oikeasti melkein konkreettisesti näkemään. Tässä todellakin nähdään, miten lähellä toisiaan viha ja rakkaus voivat kulkea..
Kaikkein eniten kuitenkin rakastin niitä pitkiä katseita, joita nuo kaksi luovat toisiinsa miltei koko elokuvan ajan. Ja ne muutamat viattomat, pienet kosketukset.. Se tuo ihanaa kipinää ja sähköä, jännityksentunnetta ja voi luoja sitä räjähdystä, kun he vihdoin saavat toisensa!
Ja kyllähän nuo kaksi sopivat toisilleen täydellisesti. Ihanaa katsoa, miten Lizzie pitkin elokuvaa hitaasti alkaa tajuamaan ja lopussa vihdoinkin se täydellinen valaistuminen tulee. Ja lopun herkät kohtaukset sai kyllä kyyneleet virtaamaan.
Niin, tiedä häntä, mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on erittäin viehättävä ja värikäs elokuva, jota suosittelen jokaiselle, joka ymmärtää/pitää edes hiukan romantiikasta. Mutta varoitan, kyseessä on erittäin koukuttava ja tunteet pintaan nostava pätkä.
(Ja ensi viikolla kirjastoon samaista kirjaa lainaamaan!)