Se ei mene pois, ei vaikka kuinka potkin ja huudan, "nämä ovat minun ajatuksiani, häivy!" Se ei vaan suostu menemään pois ja taas kerran antaudun omien ajatusteni vangiksi, vangiksi oman mieleni valkoiseen huoneeseen. Ja silti en edes todella tahdo, että se menisi pois ajatuksistani. Tahdonpas! En tahdo. Tahdon. En tiedä. Sen pojan kasvot ei jätä rauhaan.