IRC-Galleria

Voiko näin paljon rakastaa
Ettei näe muuta maailmaa
Olen valmis kaiken tuhlaamaan
Kun sirpaleet hioo toisiaan

(Jippu)

Oisitko mulle
Oisitko mulle
Oisitko mulle
Mies
Joka ei hylkää
Ja joka ei pelkää
Mulle kaikkein paras, paras mies

(Jippu)

Musta tuntuu, niin kuin oisin saanut jotain.
Silti yhä uudelleen ja uudelleen
Menen sekaisin.
Menen sekaisin sinusta.

(J. Karjalainen)

Sinä sekoitat minut
Paremmin kuin mikään muu.
Tämä hullu maailma
Hetkeksi unohtuu.

(J. Karjalainen)

Minun sateenkaareni päästä löytyy montakin ihmisistä.

Löytyy ystäviä, jotka ovat tukeneet ja auttaneet selviämään sateistenkin päivien yli. Jotka ovat ottaneet kiinni, kun olen meinannut tippua. Jotka ovat nostaneet pystyyn, kun olen kaatunut. Jotka ovat aina halunneet suojella pahalta maailmalta. Jotka ovat olleet valmiita olemaan tukena, tapahtuipa mitä hyvänsä. Jotka ovat hellästi halanneet, kun maailma on romahtanut niskaan. Jotka ovat auttaneet rakentamaan tuhkakasasta uuden elämän. Jotka ovat opettaneet, mitä todellinen Rakkaus on.

Siellä ovat myös ne ihmiset, joilta olen saanut maailman suurinta ja kauneinta rakkautta - vanhemmat ja muut sukulaiset. Pienestä asti ovat pitäneet sylissä, yhdessä ollaan menty kaikki ylä- ja alamäet. Koskaan eivät ole rinnaltani lähteneet, aina ovat olleet tukena ja kannustaneet eteenpäin, kun oma usko on loppunut. Kannatelleet yli sen pimeimmän virran, kun olen ollut niin sekaisin, että ainoa mitä olen nähnyt on mustuus - ja silti olen tuntenut, kuinka kädet pitävät minusta kiinni, eivät anna vajota. Ovat auttaneet taas nousemaan takaisin sinne, missä on aurinko ja valoa.

Ovathan siellä toki myös kaikki ihmiset, joihin olen elämässäni tutustunut. Kaikki ovat opettaneet minulle jotain uutta ihmisistä ja elämästä.

Mutta vain Sinä olet opettanut minulle, mitä kaikkea minun itseni sisällä onkaan. Sinä olet auttanut löytämään ne piirteet, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Välillä yritän vihata Sinua sen vuoksi, mutta en minä osaa. Sinä olet tuonut esiin kaikkea sitä, mitä en tiennyt itsessäni olevankaan - inhoan niitä piirteitä, mutta toisaalta olen oppinut rakastamaan niitä. Sinä todellakin saat minussa esiin jotain, mitä ei kukaan aikaisemmin.
Etkä Sinä itse taida edes tietää sitä. Että olet minun sateenkaareni päässä olevista aarteista se kaikkein kirkkaimmin hohtava.

Kiitos teille kaikille. <3

Häviäisin sittenkin, jos nyt luovuttaisin -
tämän kaiken loppuun vien,
ja se olkoon lohtuni viimeinen.

(PMMP)

Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

(PMMP)

On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
Jossain on kai vastauskin.

(PMMP)