IRC-Galleria

Olet enkeli
aivan varmasti olet
näen sateenkaarisiipien hohdon
ja esiin tunkevat siiventyngät
sinun selässäsi

ja niillä siivillä
sinä suojaat minua
tältä pahalta maailmalta

suojelusenkelini
kalleimpani

Ne siivet
ovat pehmeät
kovin pehmeät

höyhenet sulaa silkkiä
pehmeät vasten poskeani

kyyneleitäni pyyhkiessään

Ja kun näen sädekehäsi hehkun
tiedän
ettei tässä maailmassa
ole mitään
mistä en sinun rinnallasi
voittajana selviäisi

Enkelini
kalleimpani
turvani
lohtuni

sinä olet minun satamani
maailman myrskyissä

Sinua minä rakastan

(c) paperisiipi

B & S huone:
B: Aaaee, tekee mieli suklaata!
S: Niin munkin.
*hetken hiljaisuus*
S: Vieläköhän Gumbiksella on suklaata?
B: JOO! Voi muuten olla. Käy kysymässä. Sano että me voidaan vaikka maksaa siitä jotakin.
S: Eiku käy sä.
B: Sä oot lähempänä.
S: Sä osaat hymyillä söpömmin.
K: Minä voin tulla sinun henkiseksi tueksesi hymyilemään.
S: No okei, mennään.


G & K huone:
S: Hei Gumbis! *seksihymy*
K: *hymyilee seksihymyä vieressä*
G: Ööhh, niin..?
S: Onks sulla suklaata vielä? *leveämpi seksihymy*
G: *epätoivoinen ilme* On kyllä..
S: AAAHH HALUUTKO MYYDÄ NE MEILLE PIENTÄ KORVAUSTA VASTAAN?
G: Noh, hyvä on. *kaivelee suklaan laatikosta* Niin, paljonkas puoli levyä suklaata maksaa?
S: Noohh, kymmenen senttiä? *seksihymy*
G: *nauraa* Eei. Ei tuu kauppoja, et oo kovin hyvä kauppamies.
S: No okei, sano hintas.
G: Yhdeksänkymmentä senttiä.
S: Okei, kiinni veti! *nappaa suklaan*


Jälleen B & S huone:
S: Kato Birre, tässä se on!
B: AAHH TÄNNE SE!
S: *antaa suklaan B'lle* Mä maksan Gumbikselle, se halus siitä yheksänkyt senttiä.
B: Okei, maksa sä ja vähennä mun osuus sun veloista.
*Gumbis ryntää huoneeseen:
G: Birre! Mietin että voisikohan ton suklaan hinnan vähentää siitä summasta, minkä oon sulle velkaa?
B: Öö, okei. Eli oliks se koko tilaus 45 euroa ja jotain päälle?
G: Taisi se olla.
B: Okei ja sä maksoit siitä parikymppiä. Eli sulle jää maksettavaks joku.. Kakskytviis euroa.
G: Aa, selvä. Veloitanko siis teiltä vaan 65 senttiä tuosta suklaalevystä?
B & S: Öööhh?
G: Niin, kun eikös se minun velkani ollut 25 senttiä?
*repeäminen*
B: Gumbis, puhe oli euroista..

Taas tekisi mieli heittäytyä lattialle parkumaan. Minkä minä sille voin, että teillä on paha olla? Ei sitä silti tarvitse minuun purkaa! Varsinkaan kun en tietääkseni ole mitenkään ketään loukannut tai muutenkaan tätä paskan niskaan kaatamista ansainnut. Ja toisaalta taas kai olen, enhän itsekään jätä huonoina hetkinä niitä omaan tietooni vaan se näkyy ja kuuluu. Ja näinä autuaallisina hetkinä, kuten nyt, ymmärrän miksi ihmiset minua vihaisena karttavat, olen aivan samanlainen itse kuin kaikki muutkin. Hienoa että joku jaksaa muistuttaa, miltä paskaämpärinä oleminen tuntuu. Kiitos.

G: Saat valita juutalaisvainojen ja Yhdysvaltojen ja Japanin välisen sodan välillä.
S: Kumpi sulla on?
G: Mulla on Yhdysvallat ja Japani. Eiku.. Nii, Yhdysvallat ja Japani. Siis Yhdysvallat ja Japani!

Toisinaan sitä pysähtyy miettimään kaikkea, mitä ikinä on tapahtunut; uppoaa syvälle siihen omaan maailmaansa, jossa kaikki ei olekaan niin kaunista. Siihen maailmaan, joka on täynnä katkeraa surua, epätoivoa ja pelkoa. Maailmaan, jonka värit ovat musta ja valkea sekä niistä sekoittunut harmaa. Ei edes pilkahdusta hopeaa, kaikki on vain tympeää, pimeää, masentavaa. Siinä maailmassa voi kieriä lätäkössä, joka on koostunut omasta itsesäälistä. Siellä on mukava muhinoida ja antaa kaiken paskan vyöryä ylitse, edes yrittämättä estää sen tulemista. Olisi miltei täysin valmis hukkumaan sinne, päästämään irti todellisuudesta, vaikka tietää, että todellisuus on monta kertaa kauniimpi, kuin päänsisäinen maailma. Silti tahtoisi kadota kokonaan siihen mustavalkeaan maailmaansa, jossa on vain raastavaa tuskaa ja kaikennielevää epätoivoa, kylmästi kuristavaa ja repivää pelkoa ja kipumetsä, jonka jokainen vääntynyt puu nauraa noitanauruaan, selkäpiitä karmivaa.
Kaikki ne tunteet epätoivosta vihaan tulvivat sisälle, kun astuu harmaaseen maailmaansa, jossa ei ole muita ihmisiä. On vain minä ja minun tunteeni. Jos edes niitäkään, siellä mikään ei ole todellista tai epätodellista, siellä kaikki on vain sumua ja hämärää. Voi olla, etten oikeasti olekaan siellä tai voi olla, että oikeasti se maailma ei olekaan mustavalkoinen. Kenties se sumu joskus hälvenee ja huomaan, että kaikki ympärilläni säihkyy sateenkaaren väreissä. Ehkäpä oma maailmani onkin täynnä laululintuja, veden solinaa ja värejä. Voihan olla, että siellä on monta satakieltä ja kaunissilmäisiä kauriita, kehrääviä kissoja ja leveästi hymyileviä oravia, pörhäkkä häntä poskeani koskettaen. Kenties oma maailmani on joskus kirkasvärinen ja todellisuus jotain, minne en tahdo palata.
Vai olenko vain sekoittanut todellisuuden ja pääni sisäisen maailman?

S: ONKO ASTRID LINDGREN NAINEN?! AAA KOKO MUN ELÄMÄ PERUSTUU VALHEESEEN!
*hetken päästä*
S: ..nii ja mulle selvis ysiluokalla että Tove Janssonkin on nainen..

*mummo lähestyy rollaattorin kanssa*
S: Jou mathafaka!
*mummo siirtyy äkkiä tien toiselle puolen*
B: Niin, kannattakin väistyä gängstäSartsan tieltä!
*mummo kattoo silmät lautasina, potkaisee vauhtia ja viilettää kauheeta kyytiä menemään pisin alikulkutunnelin alamäkeä tukka hulmuten*


~~

Mummoparka, ei me oikeasti oltais sitä mukiloitu. ):

S: Mieti Birre, ku Aasia on puoliks Aasiassa ja puoliks Euroopassa..
B: Niinno ei oikeestaan, mut Venäjä kyllä on.