IRC-Galleria

Muistatko ne kesäillat, kun ulos karkasimme?
Muilta salaa,
ilman lupaa.
Silloin oli lämmintä,
aurinko paistoi ja linnut lauloivat.
Silloin nauroimme jatkuvasti,
kävelimme ympyrää ilman päämäärää,
vailla tulevaisuutta,
vailla menneisyyttä.
Silloin ei huolet painaneet,
ei ollut tylsää koskaan.
Silloin pystyimme juttelemaan mitä vaan,
olemaan oma itsemme.
Se oli ystävyydemme parhainta aikaa,
silloin autoimme toisiamme,
kuuntelimme murheet,
huolet,
ilot ja surut.
Paljon on muuttunut,
paljon on jäänyt taakse.
Muistoissa palaan entiseen,
nauran kanssasi kaikelle,
kävelen ilman päämäärää.
Silloin en katso menneeseen,
en tulevaan,
olen vain muistoissani.
Vielä joskus toivon saavan takaisin,
kaiken sen,
mikä on taakse jäänyt.
Vielä joskus toivon näkevän auringon,
kuulevani sen iloisen puheen,
meidän yhteisen naurun,
kun nauramme kaikelle päättömälle.
Ehkä vielä joskus,
kävelemme yhdessä päättömästi,
nauramme,
juttelemme.
Silti menneeseen,
emme voi koskaan palata.