IRC-Galleria

Olo ja Tila..

Olo = paska, Tila = kriittinen, olotila = ihan jotain muuta..

Kaadun maahan..

Fyysinen minäni alkaa lohkeilla ja rapistua kuin maali vanhan, jo kauan aikaa sitten autioksi jääneen talon seinillä oleva maali. Kova ulkokuoreni alkaa saada uuden muodon, värin ja hajun. Kovan kuoreni alla mädäntyy jokin, nyt niin turhiksi käyvät sisuskaluni palaa. Jalkani, käteeni ja selkeni juurtuvat maahan, sattuu, pian en pysty enää liikkumaan..

Psyykkinen minäni on vielä kirkas, mutta alkaa vähitellen haalistua niinkuin maatuvaksi alkaneen vartaloni muodot. Silmäni näkevät aivan jotain muuta kuin todellisuuden. En kuule kuin pelkkää kohinaa. Tuntoni alkaa kadota. Vihdoin tajuntani alkaa näyttämään edes jonkinlaista katoamista. Kauhukuvat silmissäni alkavat kadota ja oloni alkaa rauhoittua. Tiedän loppuni tulevan, mutta en enää pelkää sitä. Löysinkö vihdoin rauhani..?

Pilvet..

Mustat pilvet ylläni eivät näytä tyyntymisen merkkejä lainkaan. Pilvet ylläni iskevät salamoita selkärankaani, terävä raekuuro repii arpisen kasvojeni poskipäitä. Aurinko paistaa ja hymyilee muille, mutta käteni, jalkani, ruumiini, pääni, ajatukseni, katseeni ja kosketukseni ovat jäiset ja olo on turta..