ja pakko myöntää, yksin en ois pärjänny
oisin aika syväl jos ei ois ikin tarjottu
sitä kuuluisaa auttavaa kättä
kiitos siitä ilman teit en olis nyt tässä
kiitollinen et ollu sellasii ympäril
ihmisii, jotka on pysyny mun luonani
ja ottaa huomioo toistenki tarpeet
miettii et onks toisel ku itellä tarpeeks
kaikeee mitä sitä täällä tarvitaan
ja mitä sitä nyt tuleekaan tarviimaan
loppujen lopuks tääl tarvii aika vähän
jos kaikki kunnossa parempi tyytyy tähän