Pjotor Tee antoi minulle rahaa Cafe del Maressa. Olin tuntenut hänet jotakuinkin kolme ja kolme neljäsosa minuuttia. Kävelin lähimmälle R-Kioskille, josta ostin saamillani rahoilla erinäisiä substansseja. Substanssit olivat itsessään menneet sekaisin, joka johtuu ilmeisesti ilmaisen rahan saamisen synnyttämästä substanssi/objekti-paradoksista. Yllätys oli melkoinen kun tulitikkuaskista löytyi koiranpentu ja Chesterfield-topasta saattoi hypätä Amazonian sademetsiin.
Kirjoitin Pjotorille pari lausetta, sen nimi olkoon Suuri ylistysruno
Pjotr, ei-niin-täysinäinen lompakko
mutta pyytämättä hilu köyhälle
kukkikoot petuniat lakastumiseen saakka
Suoraan sanoen toivoisin pokkaavani Nobelin näillä sentimentaalisilla sanoilla
Uusimmat blogimerkinnät
- Murros 12.12.
- havainto 28.08.
- Miksi ostin auton ja myin sen kamelikauppia... 25.07.
- Muistoja meriltä 15.07.
- m 11.07.
- Hiljaa virtaa Don 29.05.
- L 26.05.
- Temperamenttiä 24.05.
- F 22.05.
- Valoa 19.05.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2006 (27)
- ▶ joulukuu 2006 (1)
- ▶ elokuu 2006 (1)
- ▶ heinäkuu 2006 (3)
- ▶ toukokuu 2006 (7)
- ▶ huhtikuu 2006 (5)
- ▶ helmikuu 2006 (5)
- ▶ tammikuu 2006 (5)