IRC-Galleria

Kultaa ja onnea

Keiju pienen pieni prinsessa,
eli ikuisessa uskossa.
Toivoi löytävänsä kulta aarteen
päästä kauniin sateenkaaren.

Etsi, etsi,
kauan kesti,
kunnes viimein ymmärsi,
ei onni löydy etsimällä
vaan kaiken kauniin kokemalla.

Matkusi maita,
löysi ystävän
ja näki haita.
Taisi keijua onni suosia
poissa kotoa oli vuosia.

Rakkaasta ystävästä aika jätti.
Keiju kotiin lähteä päätti,
otti mukaan harjan,
pienen peilinkin.
Matkasi päivän jos toisenkin,
kunnes alla kultaisen omenapuun,
näki kodin ja monen hymy suun.
Tajusi vihdoin aarteen,¨
koti oli päässä sateenkaarten.