IRC-Galleria

Elämähän on peli, jossa ei voi hävitä kuin itsensä!
Kesät ja kisat, naminam <3

Pitkä tarina takana ja vielki pelottaa et tuunko erottaa todellist ja unta toisistaan?
Sillon kauan sitten olin yksin ja täysin tolaltaan ku kaikki kaatu niskaan mitä olin saanu kokoon.
Elämä otti pois mitä antoi ja teki niistä verisii haavoi jotka pisti miettimään, haluanko ees elää.
Näin paljon joutuu sietämään, yhen matkan varrella kiertämää mutkii, ottamaa vastaan iskui.

Mä tunsin ne tunteet jotka kuljetti laivaa, ne teki musta uhrin aina uudestaan.
Vaikka toiveet oli jo tulevaissudesta harmaat, ainoo syy miks jaksoin oli frendit rakkaat.
Sytytin kynttilän, katsoin sen loistoa, yritin ymmärtää, miks alas aloin vaipua...
Tunsin kaiken niin selvästi iholla, et luulin etten pysty enää itkeä ilosta.

Välil aina pysähdyn, what I have got yo, Hope so, erinlaista laifstailii, onjoo...
Kynttilän liekki se syttyy taas uudestaa, katson sitä pää pystys, pystyn sen tuntea,
oon nyt valmis, mitä tulee eteen sitte, ei oo väliä vaikka veisi sitte tieni minne.
Pieni virhe taikka oikee pilke silmäkulmas, opettaa mua pitämään viettii siihen minkä lupaan.

Kaikki tää oliki vaa harhaa, mä löysin onneni, enkä enää nähny pohjaa...
Tapahtu niin paljon väärää, mut ne ei pystyny tappaa mun valtavaa unelmien määrää.
Mä pysyin vahvana vaik oli vaikeeta, mun sisäl sielu kaipas rakkautta.
Se on se juttu mikä pystyssä pitää, elämä jatkuu, mä en unohtanu sitä.