IRC-Galleria

Mä sitte jumituin kuuntelee Julma Henrii & Syrjäytyneit? O.o meikä vaihtaa ihan selkeesti leirii :DD Tää on vaan aika helvetin kovaa kamaa...jostain syystä tykkään :P Äiti ei tasan jätä mua enää yksin himaan jos sillä aikaa sorrun kuuntelee räppiä ja sit huudatan sitä tääl sen kuullen 8)

Mut joo, eilen oli ihan jees päivä, eka bakanoiden kanssa pikkuveskul ja siit baariin laulamaan (ja juomaan, mutta sehän on sivuseikka?)... Tänään pitäs kai yrittää kattoo Detroit Metal City...yksin ei kyl jaksais :( sit perjantaina lähtee ajaa pohjanmaalle... MUT HEI!! Sain siivottua keittiön nurkkakaapin! :D oon aika ylpee itestäni ^^

Mut nyt lukee Puoliveristä prinssiä, et sen voi sit käydä kattomas leffas :)

on kaamein kauhuleffa mitä oon pitkään aikaan nähny...vapisen vieläki, vaikka oon ollu kotona jo jonku puoltoista tuntia....voipi olla että tänä yönä ei paljon nukuta >.<

Mutta kaikesta kaameudestaan huolimatta, Sam Raimille iso hatunnosto, koska oli toi leffa omalla sairaalla tavallaan aikamoinen mestariteos....

1. hmm...meiän koulun oma emopoika :D
2. äänitorvi ^^
3. tästä ei oo paljoo hyvää sanottavaa....ei vaan tulla toimeen...
4. aivan mahti, ei vaan olla nähty pitkään aikaan :<
5. paras kummitus ikinä!
6. tän kanssa ei ainakaan käy aika pitkäksi, miten siinä riittääki virtaa niin pirun paljon? :D
7. njoo, viikonloput on ihan jees ko se lähtee mun kaa johonki :>
8. yks parhaista, kiitos vielä siitä seinäviuhkasta <3
9. toinen parhaista kummituksista :>
10. meidän auto :P
11. yks niistä harvoista pikkuserkuista joihin pidän yhteyttä
12. tää on vaan niin helmi ihmiseks! niin ja spontaanit reissut tämän luo on aina yhtä hauskoja, etenki ku kämppikselle ilmoitetaan vasta ku ollaan jo matkalla :D
13. ihanempaa ihmistä ei vois perheeseensä toivoa :)
14. varmaankin paras kaveri mitä mulla on ikinä ollu, tai ainakin toinen niistä... :) (vaikka tätä aina luullaanki mun poikaystäväks :D)
15. maailman ihanin pikkusisko! oli aivan mahtavaa viime viikolla majailla sen luona pääsykokeiden aikana <3
16. äidin korvike <3
17. tätä mulla on koko ajan ikävä...haluisin nähdä taas pitkästä aikaa...tai no, siitä on joku kaks puol kuukautta ku viimeks nähtiin...mut on se pitkä aika??
18. kiitos tämän istun tässä kirjottamassa näitä turhia juttuja tänne :D



Olis noita nimiä ollu tuolla enemmänki, mutta en jaksanu kaikista kirjottaa :'D pyydän anteeksi. Tässä oli kuitenki tärkeimmät :) Bongatkaa itsenne - tai toisenne - jos osaatte ;)

Eilen tarttu Prismasta mukaan koko Kyle XY:n eka kausi <3 ja tänään löysin Danko Jonesin Never Too Loudin ja Backyard Babiesin omaa nimeä kantavan lätyn... Eiköhän se olo näillä lääkkeillä kohene :)

Ja sain käytyä siel työkkärissä! Ja Prismassa hakemassa töitä...tosin taas sama vanha laulu: "Täytä toi hakemus niin me laitetaan se eteenpäin ja otetaan sit joskus yhteyttä." Eli toisin sanoen ei toivoakaan päästä sinne töihin -.-

Niin ja huomenna alkaa autokoulu o.o ensimmäinen teoriatunti neljältä...vähän jännittää? Turhaan tosin kait?? :D

Ainoot kaks asiaa mitkä meinas vähän pistää mieltä taas maahan tänää, on ne, että Woffelta ei tullu vielä postia, ja mun puhelin ei ollu tullu viel sinne liikkeeseen...ku tukku oli ruvennu säätää jotain >.< Sen piti tänään sen puhelimen tulla, mutta saattaa venyä loppuviikkoon :(

Mut ainaki tää Dankon lätty on aivan loistava! Take Me Home nostattaa kyllä hymyn kasvoille samantien, kiitos bassokuvion :P Kyllä taas pitää todeta että basistit on kingejä! Ja ainaki omasta mielestäni John Calabrese on yksi niistä suurimmista kingeistä. Tää bändi on Kanadan lahja maailmalle :) Soittaa jotku Celine Dionit suohon!

Voi hitto että mä vihaan mun serkku-tyttöä.... Se oli tänään meillä...ja se tietää tasan tarkkaan että pelkään kuollakseni hämähäkkejä, ja mitä se teki - jälleen kerran?? Raahas mun huoneeseen kasan hämähäkkejä! Muovisia tosin, mutta nekin riittää säikäyttämään mut hengiltä. Oli tosi kiva ku vähän aikaa sit kävelin eteiseen, vedin hupparin naulakosta päälleni ja käännyin ympäri, vaan huomatakseni että mun huoneen lattialla oli siin ovensuussa hervottoman kokonen hämähäkki, joka hämärässä näytti vielä ihan aidolta. Paniikki iski, en kyenny liikkumaan mihinkään ja meinasin ruveta itkemään? Tuijotin sitä varmaan viis minuuttia ihan lamaantuneena ennen ku sain itteni hiipimään olkkariin ja parvekkeelle. Meinasin jo jäädä olkkarin sohvalle nukkumaan, mut sit raahauduin kuitenki takasi huoneeni ovelle ja laitoin kattovalon päälle, ja tajusin et se oliki leluhämähäkki....sit tökin sen jollain kengällä pois täältä....

Muutenki Jemina on ihan hirvee...se on niin piloille hemmoteltu kakara ettei pahempaa löydy. Se on hirvee lapsityranni, pompottaa kaikkia mielensä mukaan. Tekis mieli pitää sille pieni oppitunti siitä, kuinka ihmisille puhutaan. Mutta koska ei ole mun lapsi, ja jos kurittaisin sitä edes verbaalisesti, niin sen äiti varmaan hyökkäis mun kimppuun....koska se on kutakuinkin yhtä paha ku Jemina. Mä en suoraan sanottuna ymmärrä, kuinka joku voi kasvattaa lapsestaan tollasen?? Se on jonku 8 vanha kai, ja käyttäytyy ku omistais koko maailman. Että toivotanpa vaan onnea sen vanhemmille sit ku se on murrosikänen...tosin käy sääliks äitin veljeä....se on eronnu Jeminan äidistä, ja Jemina on ollu Jampen luona tyyliin vaan viikonloput, vaikka olis halunnu isänsä luo asumaan, niin tottakai se antaa melkein kaiken periks ku Jeminan äiti ensin kieltää kaiken.... EI HYVÄÄ PÄIVÄÄ?! Enkä nyt todellakaan yritä väittää että ite olisin mikään nero kasvattamaan lapsia, mutta kyllä mä nyt herran jestas osaisin opettaa lapsen käyttäytymään...

Toisekseen...en oo pitkään aikaan tuntenu itteäni näin totaalisen yksinäiseks. Kyllä mulla kavereita on, hyviäkin, mutta jostain syystä alan taas kyseenalaistamaan sitä että pitääkö ne musta oikeesti.... Yleensä tällänen tunne on vaan talvisin ku oon masentunu....mut...en kai mä kesällä voi masentua? Yksinäisyyden tunnetta lisäs se, että luin mun ja Rikun mesekeskusteluja helmi-maaliskuulta...ikävä senku kasvo, ja tuli jotenki tosi tyhjä olo...mä antaisin mitä tahansa siitä, et saisin elää sen helmi-maaliskuun uudestaan....ja että osaisin vieläkin luottaa ihmisiin, etenki kavereihini... Ja tähänki se yks vitun hippimuija facebookista toteais varmaanki että tää on ihan mun oma moka. Kuten on kaikki muukin minkä annan vaikuttaa itteeni. Enpä oo pitkään aikaan törmänny johonki ventovieraaseen joka osais ärsyttää mua niin paljon.

Mut mä en oikeasti ymmärrä tätä yksinäisyyden tunnetta? Tuntuu ku mulla ei olis ketään....Mun ei tee mieli mennä minnekkään, mutta en myöskään pysty olemaan kotona, koska tuntuu siltä ku seinät kaatuis päälle. En saa kotona mitään aikaseks...makaan vaan sängyssä ja luen kirjaa, josta ei jää mitään päähän, ku en pysty keskittymään ku sisällä on niin helvetin tyhjä tunne... Ja tällä kertaa edes musiikin kuuntelu ei auta. Ensimmäistä kertaa elämäni aikana se melkeinpä pahentaa oloa. Mä oon taas pelkkä tyhjä kuori...mikään ei merkitse mitään...jos asuisin omassa kämpässä, niin joko heittäytyisin tosi vastuuttomaks, tai en tekis yhtään mitään, linnottautuisin kämppääni, sulkisin puhelimen enkä pitäis mitään yhteyttä kehenkään...

VIHAAN NÄITÄ HETKIÄ!! Mikä helvetti mua oikeesti vaivaa? Mulla pitäis olla kaikki asiat suhteellisen hyvin. Valmistuin just lukiosta, olen suhteellisen tasapainonen kerranki (voi olla kyl vähän kyseenalaista), pääsin karaoken mm-karsinnoista aluefinaaleihin, eli toisin sanoen saan tehdä sitä mitä rakastan yli kaiken: laulaa.....mulla oli just pääsykokeet, jotka melkein ratkasee mun tulevaisuuden...tapasin aivan ihanan ihmisen ensimmäistä kertaa vajaan viiden kuukauden juttelun jälkeen.... Joten mitä mä valitan? Mulla on vaikka mitä....ja silti tuntuu että mulla ei ole mitään...ei mitään minkä puolesta taistella...Että käykö kuitenki niin, että ne on ne mun sisäiset demonit mitkä ratkaseeki mun tulevaisuuden?

Mä kaipaan tosi kipeesti ihmistä kenen kanssa puhua tästä...omat vanhemmat ei tätä ymmärrä, äitiä ei edes kiinnosta, koska se on niin itsekeskeinen, ja iskä suhtautuu vaan jotenki säälivän sarkastisesti...veljistä ei ole mitään apua...Mikaa ehkä vois jotku jutut kiinnostaakki, mutta se ei osaa auttaa... Kavereitten sanaan en osaa luottaa 100 prosenttisesti vaikka kuinka haluan ja yritän.... Ja oon liian tyhmänylpee että hakeutuisin minkään kallonkutistajan juttusille.... Parhaiten mua vois auttaa keskustelu jonku sellasen kanssa, joka on kokenu ja tuntenu samoja asioita ku minä...mutta mistä ihmeestä mä löydän sellasen? Nimenomaan sellasen joka osais vielä auttaakin?

Oon tosi kiitollinen niille jotka tän jaksaa lukea ja yrittää auttaa...vaikken osaisikaan näyttää kiitollisuuttani...

Vois yrittää siivota vähän....tai sit päädyn vaan lukemaan lisää Harry Potteria.... :D

Huomenna pitäis käydä työkkärissä, ku se viikko sitte vähä jäi ku piti lähtee sinne Turkuun....damn... nii ja pitäs käydä Prismassa kyselemässä töitä...pitiköhän mun tehä viel jotaa muutaki? O.o ei mitään muistikuvaa...

Oltiin Mikan ja Jannen kaa baareilemassa ^^ Ensimmäinen kerta ko sain Mikan lähtemään mihinkää!! Pienet sil :D

Kävästii eka mäkissä syömässä (mun piikkiin tottakai) ja sit Oldii yksille (jälleen kerran mun piikkiin). Sieltä sitten taalaan...jätkät tosin vähän vastahakosesti (ja sielläki kaikki Mikan juomat mun piikkiin)...

Mut Janne sai miesseuraa itellee :P

M: Hei pörröpää, väännetään kättä!
J: *olankohautus* joo
ottavat asennon.
M: Jos sä voitat niin saat vetää mua perseeseen.
J: O.O -.-' *ote hiipuu*

tais tulla tasapeli :DDD

Mun on pakko päästä tästä helvetistä pois ja vähän äkkiä, muuten mää saatan tehdä jotain mitä myöhemmin kadun. Tai sitten en kadu, ihan ko mää sellasta ikinä tuntisin...katumusta siis??

Mitään ei voi tehdä omalla tavalla, vaan aina täytyy tehä kaikki niinko äiti sanoo. EI TÄTÄ JAKSA ENÄÄ!! Olis vaan joku paikka mihin mennä niin pakkaisin välttämättömimmät tavarat, nostaisin tilin tyhjäks ja lähtisin litomaan täält...

Niin ja mää en muuten osaa enää purkaa raivoani yms kirjottamalla biisien sanoja...nykyään vaan huudan, paiskon ovia ja tavaroita ja riehun?? MITÄ HELVETTIÄ MULLE ON TAPAHTUNU?!

Nyt jos koskaan tartteis vinkkejä, miten kestää pompottelevia vanhempia ja omia sisäisiä demonejaan....

...vajaan 8 kuukauden päästä mää oon 20?? Apuva... Onks pakko jos ei haluu?

Tää on tosi tyhmän kuulosta, mut mulla on hirvee kriisi ton takia....mietin koko ajan et mitä oon saanu aikaan siin vaihees....vaikka eihän mun toisaalta oo tarvinnu saaha viäl aikaan pal mittää...MUT SILTI, AHDISTAA!!!

Osaisko joku sanoa oikeesti jotain fiksua tohon, mil sais mut ajattelemaan asiaa toisel taval?