IRC-Galleria

Seuraava teksti on sykäyttänyt minua aina uudestaan ja uudestaan vuodesta 2000 lähtien. Tekstin on kirjoittanut Jukka Ukkola ja revin sen 24/2000 Suomen Kuvalehdestä. (tai oikeastaan saatiin se koulussa ja olen varjellut paperia huolella ja ihme kyllä se on pysynyt tallessa.)

Valioaineita 2015

Äikän opet on aivan turhaan huolissaan siitä, että koululaisten Äidin kielen taito on heikentynyt ja yli oppilas kirjoitusten taso laskenut niin alas, että arvostelu asteikkoa tarttee alentaa. Kuten Suomen Kuvalehdessä julkaistut Valio aineet osoittavat, kirjoitus taito kukoistaa edelleen ja vielä piisaa julkaistavaksi muitakin Valio aineita kuin meijerivoita ja kevytmaitoa. Myös aineiden keski taso on yhä melko korkea, paljon korkeampi kuin esmes parin kymmenen vuoden päästä.

Tilanteen valkaisemiseksi julistamme poikkeuksellisesti jo etu käteen erään käsiimme saamamme Valio aineen vuodelta 2015. Sen on kirjoittanut apiturientti nimeltä Temu R. aiheesta "Eräs kesäpäivä":

Oli synkä syksyinen öy. Tuuli vonkui ilmassa kuin iso lauma vonkuja. Ukkosen paha enteinen jyrinä muistutti sitä jyrinää, jota ration ääni arkistossa käytetään muistuttamaan ukkosen jyrinää.

Jos sä haluut sellaisena yönä tehdä jotain niiku viileetä, sä isket tietty naisen tai silleen, ajatteli Miihka, kekä asui tyypillisessä lähiössä, jonka ora pihlaja aidat muistuttivat Esko Ahon hampaita. Miihkan tukka kiilsi sateen jäljiltä kuin nenä niiston jälkeen, mutta hänen ajatukset syöksähtelivät ja sotkeutuivat päässä kuin sukka housut pesu koneessa ilman Coralia.

Sä menet ulos asap, hän jatkoi ja meni kans. Ulkona tuli vastaan enstesmäisenä Jenna. Miihka ja Jenna ei olleet vielä koskaan tavanneet, sillä he olivat kuin kaksi kyyhkystä, jotka ei myöskään ole koskaan tavanneet.

Oltuaan pitkään julman kohtalon eroittamina onnettomat rakastavaiset kirmasivat toisiaan kohden yli kesäisen niityn kuin kaksi rahti junaa, joista toinen oli lähtenyt Kuopiosta 14.13 ja toinen Kontionmäeltä klo 15.02. kohta pieni vene lipui pitkin lammen pintaa täsmälleen sillä tavalla kuin keila pallo ei livu.

Mutta kuitenkin Miihka oli ymmällä kuin nörtti, joka on vahingossa kirjoittanut dot fi kun piti kirjoittaa dot com. Hän tunsi olevansa niin huono kuin mikä tahansa, vaikka hän oli iso kuin 185-senttinen puu. Hän ei osannut sanoa edes tyksu, sillä tuntui kuin edessä olisi punainen tiili seinä, joka hohti punaisena kuin tiilen punainen tiili.

Selviydyttyään ajatuksiinsa vaipumisesta Miihka huomasi kadottaneensa Jennan, kuten poika joka on katsonut auringon pimennystä ilman savu lasia ja joutuu lopun elämäänsä katumaan sitä että on katsonut auringon pimennystä ilman savu lasia.

Onneksi onnettomuudessa yön myrsky väistyi kuin hohtimet Saharaan ja tilalle kelmeni uusi aamu, josta sitten alkoikin jälleen eräs kesä päivä.