Näin auringon valon viimein.
Uskoin sen kestävän.
Kai nautin siitä liikaa:(
En olisi saanut luottaa siihen.
Oisihan mun pitäny tietää että ei onni ole mua varten tarkotettu.
Mun tehtävä on kahalata kivikoisimmat ja pimeimmät tiet.
Mun pittää vaan tottua siihen kun sydän aina vaan hajoaa.
Nyt kävelen pimeässä,surussa ja tuskassa.
Jokainen ajatus satuttaa ja tulevaisuus pelottaa:(
Mä en vaan jaksaisi enää.
haluaisin jo luovuttaa ja levätä rauhassa kaikelta pahalta.