nyt sattu saraa ja pahasti. koko vitun juna+dösämatkan himaa pidättelin epätoivosesti itkuu ja heti ku pääs sisää ni hajos. ei vittu. mietiskelin tossa jo et mihin pystyn tääl laatikos hirttäytyy ja entäs jos noi kämppikset on viel pitkää lomal ni jäänkö tänne sit mätänee ja haisee. en tiiä miten nyt kestän. ei pitäis kai olla näin rankkaa mut ei vittu ku on. jos siihe vois kuolla ku sydän särkyy ni mä lähtisin nyt. :'(