Todiste :
Yksin lapsen vuodet vierii, lumeen jättää jälkensä.
Ja niitä jälkii pitkin täytyy yksin takas kävellä/
Oma koti kullan kallis, lapsella ei varaa.
Taittelee itelleen laatikosta majaa/
Toivon liekki palaa tai ainaki palo.
Mut lapsi kulkee varjoissa kunnes syttyy valo/
Ei oo ketään vierellä, ystävä on pimeä,
ja eläny niin vähä ettei tiedä omaa nimeä/
Kulki pitkin rantatietä apua kai etsiessä.
Ei ketään kiinnosta vaik taskut täyttyy seteleistä/
Särky pieni sydän, maailma on kova.
Ja monille niin kova et sen täytyy olla ikioma/
Kyynel tippuu asfalttiin, lapsi rientää kotiinsa.
Kotiinsa? Ehei, elää koiran kopissa/
Silmät laittaa kiinni, tahtois päästä täältä menemään.
Siinä pieni pyyntö, ei lapsi pyydä enempää/
Varjot seuraa. Ei voi saavuttaa.
Mihin sä jäät, ei oo eilistäkään/
Varjot seuraa, sydän jäätyy kii.
Päästä menemään, ei pyydä enempää/
Sana:
yksinäisyys painaa, tunnen vain kylmät kyyneleet/
kaikki alko siitä ku sanoit et pois sä meet/
mitä teen, mistä enää löytyy tie vapauteen/
kun tuntuu että kuolen tähän sairauteen/
sairas maailma, kuka tarjoo kättä auttavaa/
yksin täs maailmas, yksin istun täl lautal vaan/
en haluu apua, mut kirjotan tän kirjeen/
se oli virhe, en vielkää tiedä miks tein sillee/
se oli mulle oikein et huusit "painu vittuun"/
ainaki ansaittuu, mut oliks se harkittuu/
sen jälkee siivet katkes, enkä päässy enää lentoo/
oon liian hento, ihan kun sudenkorento/
voimat on loppu, tunnelin pääs ei näy valoa/
mä hajoan, en kestä ku jumitan samal tasolla/
ku en pääse etenee, matka senkun lyhenee/
en jaksa enää yhtää, anteeks, mut mä meen/