Hohhoiijaa..Lento lähti 5.30, tai jotaki, se oli kai myöhässä, mut en mä mitää huomannu ku olin nii nollat taulussa ku olin sen yhen tunnin nukkunu, pitihän se nyt vielä viimeisenä iltana muutamalle kipaista =)
Jepskukkuu, oli ihanaa helsingissä, vaikka en sit turkuun päässytkään, kökkö. Mut oli niin siistiä päästä pitkästä aikaa Nipsun selkään, käytiin vähän laaksolla bankettia pomppimassa torstaina ja sitte muina päivinä hallissa ja metikössä kuin kaimani ja Karuso konsanaan.. On se vaan nii jotaki älytöntä että miten se on mahdollista että on olemassa joku jonka kans kaikki on niin helppoa, siis mä puhun nyt Nipsusta. Ei siis oo mitään niin siistiä fiilistä ku kiivetä sen hevosen selkään ja tietää et se toimii, eikä nii et minä pyydän vaan ku ei tarvii ku ajatella ja se tekee kaiken. Yhdestäkään niistä hetkistä mitä sen selässä on saanut istua en kyllä antais minuuttiakaan pois. Ja joka ikisen päivän ku se on ollut sairaana, sille voi antaa anteeksi kaikesta siitä mitä se on meille antanut.
Olihan siellä muutaki kivvaa..lähinnä jennyn näkeminen ja kännissähän nyt on aina kiva olla, mut kyllä se nyt oli tuo Nipsu joka minun viikon teki, taas.
Ikävä jo Jennyä, ja Nispeä, vaikka tietää et ne siellä pärjää nii onhan ne niinku minun perhe ja ne kenen kanssa tässä on eletty niin pitkään yhteiselossa että kyllä me Pirun kans täällä ikävöidään niin kamalasti ja toivotaan että saatais lyötyä tavarat kasaan ja päästäis mekin pois täältä pimeästä pohjolasta..