IRC-Galleria

Sydämeni pirskoutui palasiksi,
tuhansiksi sirpaleiksi.
Sinä teit sen, tiesin että niin kävisi, mutta uskoin kestäväni sen.
Uskoin olevani kiveä, erehdyin.

Sanoit rakastavasi minua,
ne olivat sanoja sanojen joukossa.
Sanoja ilman merkitystä, ilman tunnetta.
Sanoja, jotka sytyttivät liekit rinnassa,
liekit, jotka sinä myös sammutit.

Tiesin, että niin kävisi, tiesin mutten uskonut.
Uskoin, mutten halunnut.

Sydämeni on sirpaleina edessäni, silmäkulmista noruvat kyyneleet, itse saan kerätä sirpaleet.

Sanon itsellein: Minä välitä en.
Mutta tiedän, teen saman virheen pian uudestan, mutta uskottelen kestäväni sen.

En kuitenkaan kestä..

On se kumman kuinka voi itseään antaa pettää.
Sokeasti uskoin valheitasi, vaikka tiesin,
ettet koskaan tehnyt mitä sanoit, et toteuttanut toivettani.

Sanoit 'vaadit liikaa multa, ei se oo niin kovin helppoo kulta',
ymmärsin sen kyllä, ei se sujuis varmaan edes multa.
Riippuvuutta, katkeruutta

Uskoinko siksi, että tahdoin sen olevan totta?
Petin itseäni, tehdäkseni mielessäni paremman ihmisen.
Epäonnistuin, kun avaa silmät totuudelle ja valheet paljastuu.
Liian myöhään rakas, en mä enään ota sua takas.

Oisit miettiny sitä sillon, olisit puhunut totta.

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja Toma sota balcu

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.