IRC-Galleria

Sydämeni pirskoutui palasiksi,
tuhansiksi sirpaleiksi.
Sinä teit sen, tiesin että niin kävisi, mutta uskoin kestäväni sen.
Uskoin olevani kiveä, erehdyin.

Sanoit rakastavasi minua,
ne olivat sanoja sanojen joukossa.
Sanoja ilman merkitystä, ilman tunnetta.
Sanoja, jotka sytyttivät liekit rinnassa,
liekit, jotka sinä myös sammutit.

Tiesin, että niin kävisi, tiesin mutten uskonut.
Uskoin, mutten halunnut.

Sydämeni on sirpaleina edessäni, silmäkulmista noruvat kyyneleet, itse saan kerätä sirpaleet.

Sanon itsellein: Minä välitä en.
Mutta tiedän, teen saman virheen pian uudestan, mutta uskottelen kestäväni sen.

En kuitenkaan kestä..