Lapsuus meni pelätessä, toivoin,
että: ehkä joku päivä oon tarpeeks iso lähteäkseni liitoon.
Koulu sekoillessa, sekaisin lesoillessa
betonineliössä istuessa.
Hankittiin ammatti äidille
todisteltiin kovuutta äijille.
Vuosia ylläpidettiin kuosia
yritettiin rikastua nopeasti.
Siinä matkalla rakastuin sokeasti massiin
kurkottaen välittämättä kenen päälle astuin.
Tulevaisuus on tässä, tunnen sen läsnä,
oo tässä vitun helvetissä normaali.
Tyylipisteitä ei jaeta,
armoa ei anneta, eikä haeta.
Ylitöissä, lääke ja myrkkyöissä
nykyään mun työ on pysyä hengissä.